Eilen oli Moonalla virtsakivi-tarkastus. Erikoisruokaa on nyt siis syöty semmoinen n. 3 kk. Täti on ollut tuon ajan hyvinvoiva, kunhan alkuun saatiin ruokailuajat, pissatukset, nestejuonnit ja muut sopimaan taas normaaliin elämänrytmiin. Ruuan aloituksen jälkeen, kun alkuun täti pissaili sisälle, pyysi yöllä useasti ulos ja kakkakin oli alkuun tosi löysää. Tuo ruoka kun syödään kuivana ja Monskula on oikeastaan koko ikänsä syönyt ruuat turvotettuna. Kuivana syönnin tarkoitus on se, että koira sitten juo vettä enempi, kun ruoka laittaa janottomaan.. siis normaaliruokaa enemmän tuo vaatii nestetankkausta koiralta. Periaatteessa siinä myös oli ideana, että ruoan voisi jakaa pienempiin osiin ja antaa täten useammin, jolloin vielä lisättäisiin sitä vaikutusta, että koira juo useammin ja samoin sitten pissaa useammin ja täten virtsa ei viipyisi rakossa niin pitkän ja virtsanläpikulku nopeammin liuottaisi kiveä ja veisi samalla kiteet rakosta pois ja mitään muutakaan ei virtsan nopean poistumisen kautta ehtisi muodostua. Eli kaiken A ja O on virtsan viipyminen rakossa! Mitä useammin koira pääsee rakkoa tyhjentämään, niin sen parempi.

Työssäkäyvälle ihmiselle se ulos päästäminen on tietysti vaikeaa eli samat vanhat kaavat oli pakko pitää muuten.. ainoastaan öisin sitten heräilin päästämään Moonaa ulos, kun sille tuli hätä ja samoin iltaisin pääsi takapihalle jos hätä yllätti normaalia useammin. Pikku hiljaa tämän 3 kuukauden aikana olen kyllä huomannut, että pikku hiljaa Moona tottui tähän rytmiin ja virtsarakkokin tai ainakin pissalle pyytämiset vähenivät.. samoin sisälle ei ole nyt pissattu kolmeen viikkoon :) Onneksi tuo osaa käyttää edelleen papria, joten pissoja ei ole tarvinnut muutamaa alun epäonnista hätäpisua lukuunottamatta pyyhkiä, poistaa mistään muualta kuin paperilta.

Sitten lääkärikäyntiin. Moona ultrattiin aluksi. Rakon seinämä oli siisti eli mitään poimuja, joita sielä aikaisemmin oli ei ollut.. samoin kaikki epätasaiset rosoiset reunukset..  jolta rakon seinämä sieltä täältä aikaisemmin näytti.. olivat poistuneet. Virtsakivi löytyi edelleen ja näytti olivan suht samassapaikassa kuin aikaisemminkin. Koko oli pienentynyt ja kiven ympäristö oli myös paremmassa kunnossa eli rakonseinämä siitä ympäriltä oli myös tasoittunut. Ruoka siis oli vaikuttanut aivan MAHTAVASTI! Kaikista paras juttu oli kun käytiin ulkona ultran jälkeen ja otettiin pisunäyte.. joka näytti että virtsa oli puhdas!!! Yes, eli kiteet olivat hävinneet, ph oli hyvä ja eritoten verta virtsassa ei ollut!

Itse olen eniten pelännyt sitä, että mitä jos ruoka ei vaikuta mitenkään ja veri virtsarakossa aiheuttaisi tilanteen pahenemisen niin, että virtsarakkoon tulisi tulehdus joka leviäisi munuaisiin asti.. hui :(  Onneksi mun pelko osoittautui aiheettomaksi ja nyt tällä hetkellä tuollaista tilannetta siis ei tarvitse edes pelätä, koska rakko oli täysin normaali ja virtsa oli täysin normaali.. ainoa poikkeava juttu tädin rakossa on siellä oleva kivi.

Kivi siis tässä samalla myös varmistui calsium-oksalaatiksi, johon tuo liotus ei käytännössä auta. Kivi varmasti ajanmittaan voi hieman pienentyä, mutta se ei tule sieltä liottamalla poistumaan missään vaiheessa. Tuo pienentyminen luultavimmin nyt johtui siitä, että sakarat ovat liuenneet pois.. samoin virtsakiven ympäristö on rouhoittunut kun sakarat eivät ärsytä seinämää ja tämä tekee kiven kohdasta pienemmännäköisen.. samoin noiden sakaroiden pienentyminen/kuluminen on varmasti edesauttanut sitä ettei virtsan joukossa ole tällä hetkellä verta.

Eläinlääkäri suositteli kiven leikkaamista, mutta toisena vaihtoehtona on tietysti tilanteen seuraaminen. Moonallahan ei nyt siis ole mitään hätää ja koira on aivan normaali itsensä.. kivi ei vaivaa sitä mitenkään, eikä ole missään vaiheessa vaivannutkaan. Aikaisemmin tietysti veren myötä oli riski tulehduksiin yms, mutta nyt tällä hetkellä tuota riskiäkään ei ole. Tilanne tietysti voi muuttua, joten sitä tulee nyt sitten seurailla.

Itse ajattelen asian niin, että jos leikkaus voidaan välttää niin sitä ei tehdä, mutta jos esim. veri tulee virtsaan takaisin, virtsakivi rupeaa taas kasvamaan tai virtsarakkoon tulee uusia kiviä tai taas kiteitä.. niin silloin leikkaus suoritetaan. Mieluiten leikkauksen tietysti tekisi talvella, eikä näin keski-kesällä, jolloin on pahempi haavan tulehdusriski.

Tehdäämpä Moonalle sitten kumpi vaan eli elääpä se tuon kiven kanssa tai jos se myöhemmin leikataan, niin sovimme lääkärin kanssa että se tulee koko loppuelämänsä syömään tuota erikoisruokaa. Ruoka kun näyttää kuitenkin sopivan Moonalle ja sitä syöttämällä toivon, että pystymme estämään uusien kivien/kiteiden synnyn sekä tällä hetkellä sitten ainakin vähän liuottavan tuota siellä olevaa. Eli erikoisruokavaliolla jatketaan. Sen ei tarvitse nyt olla ihan niin tiukka mitä tän kolme kuukautta olen pitänyt ja Moona saikin tänään ensimmäisen luunsa kolmeen kuukauteen. Ai, sitä riemua.. toisaalta hampaatkin tarvitsivat jo välillä vähän työtä ja 'valkaisua' ;)

Tämä siis meidän tilanne. Parastahan olisi ollut, että kivikin olisi hävinnyt.. mutta lääkäri oli tehnyt oikean diagnoosin kiven laadusta, joten sen häviäminen tuolla liotuksella ei ole mahdollista.. mutta muuten tilanne on siis 100%:sti normaali.. ei verta, kiteitä, poimuja, rösöisyyttä seinämissä yms. Tämä mamma oli todella tyytyväinen :) Nyt sitten seuraillaan tilannetta ja eletään sen mukaan!