Aluksi menimme edellisen ryhmän jäljiltä jäänyttä rataa. Hyppyrata, 11 estettä: hyppy, muuri, putki, hyppy.. jossa valssi, muuri, hyppy.. jonka jälkeen tiukka käännös, hyppy, hyppy, putki.. jonka aikan edestä leikkaus ja muuri sekä hyppy. Radalla oli tarkoitus tehdä mahdollisimman pienet kaarteet sekä kuitenkin säilyttää vauhti.

Molemmat koirat meni ihan mukavasti, kunhan muistin ennakoida käännöksissä riittävästi. Mentiin ko. rata molemmilla kahteen kertaan.

Ratojen välissä lisäilimme myös mattoja halliin tai tarkemmin sanottuna pidennettiin rata-aluetta.. muutama metri tuli alueelle lisää pituutta.

Toiseksi radaksi rakennettiin agirata. Radalla oli hyppy, muuri.. josta 90 asteen käännös A:lle, A:lta aika mielenkiintoinen lähestyminen puomin alla olleelle putkelle, putkelta hypylle.. joka oli järkevintä ottaa yli, sitten tuli hyppy.. joka saavuttaakseen tuli ohittaa vieressä houkutteleva A-este, sitten rengas, jonka jälkeen tiukkaa kääntöä ja muuri, jonka jälkeen vielä tiukempi kaarto uudelleen A:lle, josta vieressä olleelle hypylle, jolta täyskääntö puomille ja puomilta hypylle.

Rata meni taas molemmilla koiruleilla mainiosti. Itse taisin Moonan kanssa vähän soheltaa ekalla radalla ja tiputin yhden rimankin kun yliotossa olin niin lähellä hypättävää estettä, kun se tultiin niin viistosti. Moonalle myös vimpalla muurilla tekemäni Jaakotus aiheutti vauhdin totaali katoamisen sekä esteen hyppäämisen takaisinkin, kun en ollut tarpeeksi nopea, kun jäin kyttäämään sitä että koska se sen hyppää. Toisella kierroksella meni jo paremmin. Nöpsykälle ko. ohjauskuvio ei tuottanut ongelmia. Mentiin tämäkin rata molemmilla kaksi kertaa.

On jännä nähdä, että Moonalla tuo Jaakotus tosiaan vaikuttaa eli jos haluan vauhtia pois ja tulee tosi tiukka kaarre, niin tuolla sitä saan... mutta vielä täytyy vaan harjoitella ko. ohjauskuviota enempi, jotta se myös oppii että sen jälkeen jatketaan suoraan käteen tuhatta ja sataa.. eikä käännytä mihinkään ;) Nöpsykkä sitä vastoin näköjään menee just sinne minne ohjaan.. ihan sama miten päin mamma sitten radalla on. Johanna totesikin, että tämä johtuu varmaan siitä, että MOnskulalla on vähemmän ja vasta vanhempana tehty noita erikoisempia ohjauskuvioita, joten ei niin helpolla sulata, että olen esim. menosuuntaan selin.

Treeneissä mukavaa oli huomata se, että molemmat tytöt jaksoivat hyvin nuo molemmat radat ja vielä kaksi kertaa eli ratoja tuli tehtyä 4 kertaa molemmilla. Eikä mitään väsymistä havaittavissa, vaan aina yhtä suurella innolla tultiin ja paineltiin menemään :)

Lopuksi otin vielä molemmilla keppejä makupalakipolla, jolla halusin suoritukseen varmuutta ja ohjaajariippumattomuutta. Moonakin meni ne sunnuntaina sitten aivan oikein.. toivottavasti jatkaa taas sunnuntaina samaa rataa. Nöpsykällä otin myös muutaman vetokontaktin, kun niihin nyt senkin kanssa kokonaan siirryttiin, jotta saadaan muutamia kymmenyksiä ajasta pois.. kun kuitenkin (koossa-->) vauhdissa annetaan muille kakkosenkisaajille tasoitusta.