Maanantaina Nöpsykälle tuli ripuli-oskennustauti. Tuli aika yllättäen ja voimakkaana. Tiistaina ruoka ei maittanut, lenkillä ei haluttu liikkua ja täristiin ja kyyhötettiin vaan. Onneksi illalla ruoka sitten jo maistui ja lenkilläkin paineltiin kuin heikkopäinen. Joten taidettiin selvitä säikähdyksellä. Piia vielä just lähetteli viestiä, että Turussa liikkeellä koirien ärhäkkää ja vaarallista vatsastautia! No, Nöpsykkä nyt onneksi näyttäisi taas terveeltä.

Tänään vedetiinkin puolentoista-tunnin lenkki pitkin Lausteen perintömetsiä. Rupeaa olemaan viimeiset hetket näin syksyllä tuolla käydä, kun oli jo nytkin aika kuraista paikkapaikoin. Mukavaa oli ja koirat selkeästi taas nauttivat jolkottelusta.. kaikista ihanista hajuista. Mielenkiintoista on, että Nöpö on kyllä oikea hienohelma.. veteen ei voi astua ja sateessa ei voi kävellä, mutta mutakylvyt on tosi kivoja tai paremmin sanottuna mudassa juoksentelu.. se ei tee ollenkaan pahaa. Paremmin sanottuna se menee mutaisissa paikoissa just sinne mistä mä yritän noi pitää pois ja kierrän Moonan kanssa kauempaa.. toi neiti painelee ne kohdat suoraan läpi, niin että rapa roiskuu :) Taitaa neiti haluta kunnon mutanaamiot, että säilyy kauniina ja nuorena :D

Rupeaa pikku hiljaa jännittämään muiden puolesta. Perjantaina on lähtö kohti Helsinkiä ja agilityn MM-kisoja, joihin lähdetään kannustamaan tietysti eritoten kaikkia suomalaisia ja katsastamaan muiden maailman huippujen menoa sekä etsimään ja ihmettelemään uusia ratkaisuja sekä sika-hienoja ratoja. Varmasti tulee olemaan yksi ikimuistettavista kokemuksista ja katsomosta saa tässä lajissa paljon irti.