Ja näin se vuosi taas vaihtui. Illalla oltiin kello 17 ja yöllä klo 00.30 lenkillä ja kyllä näkee, että Moona on aikuistunut ja eipä enää pelännyt pauketta tai räjähtelyjä kuten ennen. Homma on mennyt Nöpön tulon jälkeen eteenpäin joka uus vuosi ja nyt voi sanoa, että se oli melkein normaali lenkeillä ja sisällä täysin normaali :) Hienoa viettää uutta vuotta, kun tietää ettei Monskula koko ajan ole 'häntä koipien välissä' tai tärisemässä kylki mun kyljen vieressä. Nyt ei ollut viitettäkään tämmöisestä, ei sisällä eikä ulkona (noilla lenkeillä), joten oon tosi onnellinen! :)  Ja muuta ratkaisijaa tähän en ole löytänyt kuin sen, että kun tuli Nöpö kaveriksi ja se on kuin jäävuori tässä asiassa, niin Moonakin on tajunnut ettei hälläkään ole mitään pelättävää.. joten kyllä kaveri on kiva :)

Sitten vähän yhteenvetoa viime vuodelta:
-Harrastus- ja treenausmielessä keskityimme molempien koirien kanssa agilityyn ja siinä taitojen parantamiseen niin koirilla kuin ohjaajalla ja yhteisen langan löytymiseen.
-Vuoden tavoitteet tuli saavutettua eli Moona on nyt vuoden 2009 alkaessa mini3-luokassa ja Nöpö mini2:ssa.
-Vuoden agiurien kohokohtina voisin sanoa, että:
-Vuoden ei agiuraan liittyvä kohokohta varmasti oli tyttöjen luonnetestaus. Jossa Täti näytti kyntensä saamalla hienot pisteet ja yllätti olemalla laukaus varma ja Nöpsykkä pehmeämmät puolensa, kuitenkin puolustaen hienosti. Tämäkin tulos antoi suurta vahvistusta noiden koirien luonteelle, joka pitkälti oli jo tiedossa.
Sitten täytyy vielä varmasti tehdä Uuden Vuoden tavoitteita, jotta on taas jotain mitä kohti mennä ja mitä yritämme tänä vuonna saavuttaa:
-Moonan kanssa suurin tavoite on saada keinu toimimaan virallisilla kisaradoilla kuten se on treeneissä toiminut sekä saada itsellä rentous ratojensuorituksessa säilytettyä. Lisäksi nyt kun ollaan kolmosissa täytyisi radat suorittaa rennosti, mutta kaikki tai ei mitään periaatteella. Tavoite on myös nyt katsella miten kolmoset vuoden alusta alkavat ja päästä jyvälle ja sisälle ko. ratoihin ja saada nuo edellä mainitut asiat mahdollisimman pitkälle eteenpäin kesään mennessä, josta lähtien alkaisi nollien metsästys 2010 SM:eihin ja karsintoihin eli tavoitteet on asetettu aika pitkälle aikavälille... kiire ei ole mihinkään.

En aio lähteä nyt noita nollia saalistamaan tai/ja asettamaan niiden saavuttamista täksi kesäksi tavoitteeksi a.) koska tämä aika on niin lyhyt kesään ja täten vaatisi suoritettuja ratoja luultavimmin aikamoisen määrän jotta nollat ehkä voitaisiin kasaaan saada.. lisäksi nyt alkoivat nämä pakkasajat, joten kisojen/starttien määrät voivat jäädä tässä tammi-maaliskuussa suhteellisen vähäiseksi. Juuri totesin, että Moonan kanssa on turha lähteä kisaamaan yli -10 asteen pakkasessa, joten niiden osalta kisat olisivat meidän osalta menetetyt. Lisäksi jo yli -5 asteen pakkasessa en usko, että Moona the ohutkarvalla olisi kovinkaan jouhevaa menoa.. sen verran kylmän arka se on. b.) Nuo edellä alkuun mainitut asiat täytyy saada suht kuntoon, jotta niiden nollien metsästäminen kovatasoisessa ja nopeassa kolmosluokassa on mahdollista.
Joten jos jostain kummasta ne nollat kasaan saataisiin täksi kesäksi niin se on sitten vain plussaa.. mutta ei tämän kesän tähtäin.

Nöpön kanssa katsellaan miten edetään.. en aio sille asettaa nyt tässä vaiheessa mitään tavoitteita. Se on selvä, että kisa taukoa pidetään nyt ainakin tämä varsinainen talvikausi tammi-maaliskuu. Kaikki mitä sen kanssa päästään eteenpäin on plussaa.. mutta muuten edetään ihan sen mukaan mitä eteen tulee. Luultavimmin myös tulemme tänä vuonna kirpun kanssa keskittymään tokoon ja laittaa asioita siltä puolelta vähän kuntoon ;)

Viime vuoden hienoista saavutuksista, muista upeista hetkistä riittää kiitettävää ja muisteltavaa:
-Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää meidän sunnuntaista kääpiöpinseri agi-treeniporukkaa.. Riikka, Elisa, Wibbe, Marjo, Mari, Piia. Joiden kanssa ollaan vuoden varrella kohdattu agilityn saralla paljon onnistumisia, uusien asioiden oppimista, itkua ja hammasten kiristystä, iloa ja surua. Sunnuntai-treenit on olleet oiva paikka pohtia kaikkia koiramaailman asioita maan ja taivaan väliltä sekä jakaa kokemuksia.
-Suuret kiitokset kuuluu tietysti meidän tädin ja pikku-kirpun kasvattajalle ja agikoutsille Johannalle!
-Valtaisat halaukset lähetetään Miialle ja Riikalle jotka varsinkin alkuvuoden kisoissa olivat tämmöiselle ummikolle kisaajalle suurena tukena ja turvana ja auttavana kätenä kisaratoja suunniteltaessa ja radanlaidalta kannustamassa ja neuvomassa. Ilman neuvoja me taidettaisiin pitkälti tahkota vielä siellä ykkösissä ;)
-Mahtavat kiitokset lähtevät myös eritoten Elisalle, Miialle ja Riikalle joiden kyydillä ja joiden kanssa on tullut vuoden aikana kierrettyä useita agikisoja eteläsuomessa. Kiitos kuljetuksista, mukavasta matkaseurasta ja hienoista kokemuksista. Näistä reissuista varmasti ikimuistettavin tänä vuonna oli Ylöjärven agirotu, jonne matkalla Elisan kanssa eksyttiin tottalisesti.. onneksi tänä vuonna meillä on navigaattorit käytössä ;), mökissä tuli varmaan kolmen päivän aikana nukuttua jotain satunnaisia pätkiä kun ryhmä-rämä piti sellaista meteliä suojellessaan meitä kaikilta leirintäalueen tunkeilijoilta.. joita siis oli jokainen elävä olento myös esim. lintu! mökin ulkopuolella ;), nautimme kolme päivää mielenkiintoisista suurimmaksi osaksi todella aurinkoisista päivistä.. joista jälkiä oli varmasti nähtävillä vielä useiden viikkojen jälkeen, teltan kokoaminen kisapaikalla on varmasti kaikilla hyvässä muistissa.. kiitos mukavalle sedälle, jota ilman teltta olisi varmaan vieläkin kokoamatta, lähistön lenkkeilymaastot olivat aivan mahtavat ja ilmapiiri paikalla oli todella huippu, eritoten tietysti tulokset olivat hienoja.. Saimi, Vincent, Elmeri saivat kisauransa avattua.. Elsa nousi kolmosiin ja taituroi avoimessa-SMssä mahtavasti, Moona starttasi ekat kakkosten kisansa ja kaiken huipensi ALO-joukkueen nappaama pronssi! Ei kait ne kisareissut voi tämän parempia olla!!!! Tämän vuoden reissua jo kovasti odotellaan :)
-Lisäksi kiitokset lähtee niille lukuisille tutuille ja tuntemattomille, joiden kanssa on agikisojen väliajoilla, radanlaidalla turistu.. ilman teitä kisat olisivat todella tylsiä... ja on huippu kuulla myös toisten suunnitelmia ja yhdessä pohtia ratkaisuja kinkkisimpiin kohtiin. Vaikka toisaalta vuosi on myös opettanut sen, että omassa alkuperäisessä suunnitelmassa on yleensä järkevintä pysytellä ;D
-Lisäksi yksi suuri kiitos ja halaus lähtee Piialle Huittisiin! Sun kanssa on turistu vuoden aikana vaikka mistä asioista ja oot jaksanut kuunnella mun agipuhelujen hyvät kuin huonot selitykseni ja kisaraporttini. Kerro sitten koska tää ainainen agi-höpötys rupeaa kyllästyttämään ;) Ilman sua ois moni asia jäänyt miettimättä ja ratkomatta.