"Mistä tunnet sä ystävän? Onko oikea sulle hän? Anna meren se selvittää, kuka viereesi jää?.... Kun on sinulla vaikeaa ja kun tarvitset auttajaa, silloin ystävyys punnitaan, menee muut menojaan.
Siitä tunnet sä ystävän, kun on vierelläs vielä hän. Turhat tuttavat luotas ois, hävinneet pian pois."
-Juha Vainio-

Ystävän tunnistaa tietenkin lämpimästä halauksesta, nuolaisusta nenänpäähän, iloisesta hännän heilutuksesta, syvälle sisimpään porautuvasta katseesta, tekemisen riemusta, aina rinnalla kulkemisesta, kuuntelemisen taidosta ja taidosta osata olla hiljaa kun sitä vaaditaan, taidosta opettaa elämästä monia uusia asioita, taidosta olla lähellä ja nauttia minusta juuri sellaisena kuin minä olen....
tämän kaiken tekevät ihmisen parhaat ystävät KOIRAT!

Ilman koiria elämä olisi aika erilaista, ei sitä oikein enää osaa kuvitellakkaan.. ainoa asia joka itselle näin äkkiseltään tulee mieleen on, että ehkäpä juoksisin enemmän yöelämässä ja tätä kautta olisin mukana enemmän erilaisissa riennoissa, mutta sieltä kotiin palatessa ei kotona odottaisi ketään.. talo olisi aivan autio, äänetön ja hiljainen.. ei olisi iloista tervetuliaiskomiteaa, ei heiluvia häntiä, ei rakastettavia mamman mussukoita. Samoin mamman elämästä olisi poissa kaikki koiraystävät ja heidän emäntänsä/isäntänsä joihin tässä vuosien varrella on noiden kahden nelijalkaisen kautta tutustunut. Olisi poissa lukuisat treenituokiot, näyttelymatkat, agikisat, onnistumisen riemut ja epäonnistumisen 'tuska'.. sekä kaikki lukuisat kokemukset jotka ovat opettaneet minulle niin paljon.. ettei sitä pysty edes kuvailemaan. Elämästä puuttuisi se nykyinen päivärytmi lenkityksineen, koirien kanssa leikkimisineen, niiden touhujen seuraaminen ja erinäiset koiraperheen arkeen kuuluvat askareet.. siitä 'kamalasta' kynsienleikkuusta aina ruokaansa odottavien koirien anoviin katseisiin. Ilman koiria ei sitä niin ennen kiinnittänyt huomiota kurakeleihin, hohtaviin hankiin, lintujen lauluun, lähistöllä majaileviin lukuisiin jänisperheisiin ;), puiden lehtien puhkeamiseen hiirenkorvalle, leskenlehtiin, syksyn väriloistoon, metsän tuoksuun, puiden huminaan. meren kohinaan, kesän ah niin lempeisiin päiviin.. lukuisat luontoäidin taiat ovat kunnolla avautuneet vasta koirien tulon myötä. Joten tällä kaikella varmaan haluan näin Ystävänpäivänä sanoa, Hyvää ystävän päivää kaikille tutuille sinne ruudun toiselle puolelle sekä erityisen suuret halaukset noille mun kahdelle karvakorvalle, joita ilman en enää osaisi olla ja jotka ovat vuosien saatossa rikastuttaneet mun elämää suunnattomasti :D