Molemmat tytöt olivat eilen fysioterapeutti Leena Piiran käsittelyssä. Edellisestä kerrast olikin vierähtänyt jonkun verran aikaa, joten odotettavissa oli, että jumeja varmasti löytyy.

Nöpö hoidettiin aluksi. Nöpön mielestä homma oli pelottava.. siis Nöpö halusi vain mennä hiipien huoneen reunoja pitkin, kun annoin sen tutustua paikkaan... tytteli oli siis alkuun jokseenkin ihmeissään mitä nyt tehdään. On Nöpö ennen käsittelyssä ollut, joten vähän ihmettelin tuota. No, kun alkuun päästiin, niin homma sujui hienosti. Nöpö osaa ottaa lunkisti ja tyytyy kohtaloon ja makaa nätisti kyljellään tai miten pyydetään/laitetaan. Nöpsykkä oli vasemmalta puolelta vähän jumissa sekä kaula oli myös jumissa. Mutta jumit saatiin hoidon aikana auki.

Sitten oli Monskulan vuoro, joka on yleensä semmoinen vieterijousi, ettei meinaa pysyä oikein paikallaan kun hoidetaan. Ei kait hänellä ole aikaa jossain lattialla kyljellään maatta, kun kaiken maailman hajuja ja ääniä kuuluu. No, tällä kertaa Moonakin oli selvästi petrannut ja otti aika lunkisti. Kerran venkuloi hoidon aikana ylös ja kun löytyi 'hyviä' kohtia, jotka vaativat hoitoa.. kertoi täti myös niistä. Moonalla oli rintarangassa jumia sekä edessä vasemmalla ja takana oikealla.. olikos se nyt L7 tai jotain vastaa nikama, jossa jumia oli eniten.. rinta ja tuo 7-nikama johtuvat kuulemma agilitystä ja ne jumittuvat siitä helpoiten. Jumit saatiin auki ja loppukatselmuksessa Moona oli taas normaali suora itsensä.

Näitä hoitoja täytyy taas koittaa varata säännöllisesti, kun kesällä kuitenkin kisataan myös ahkerammin. Seuraava aika saatiin nyt elokuulle. Sitten uudelleen katsomaan miltä tilanne näyttää ja laittamaan paikat kuntoon. Agikoirista on tärkeä pitää hyvää huolta, ne kun ovat sellaisia spurttailijoita ja äärirajoilla menijöitä.. että vaativat kunnon kilpaurheilija hoidot.