Eilen oltiin tytteleiden kanssa kummitytön synttäreillä. Väkeä oli tupa täynnä.. joten koirat saivat hienon sään salliessa odotella alkuun ulkona ja pääsivät vasta kaffetteluiden jälkeen tutustumaan sisätiloihin. Monskula taas esitti omaa itseään.. paineli ympäri taloa hippulat vinkuen ja haistellen joka sopukan ja kolon.. eikä niin ollut moksiskaan lapsista. Nöpsykkä sitten taas ärisi, murisi ja teki hyökkäyksiä.. joten tyydyttiin taas mamman sylissä oleilemaan. Harmi vaan kun kumpikaan ei niin ole silittelykoira, kun Moona ei jaksa kauaa paikallaan olla ja vain jos mamma pitää kiinni tai on käskyn alla.. muuten mennään hippulat vinkuen ;) Nöpsykkä sylissä ollessaan joutuu sitten siedätyshoitoon, kun kaikki lapset haluavat silittää sitä, kun se on paikallaan. No, toisaalta ihan hyväkin.. että jos joskus sitten tottuiskin.

Ulkona asia on sitten vähän eri.. kun on tilaa. Monskulan kanssa lapset tykkäävätkin painella pitkin pihaa tai lenkkipolkua ja taluttaa tätiä :D Taitaa kyllä olla niin päin, että täti taluttaa lapsia.. vauhtia kun lisätään aina sen mukaan, että jos Moona menee kovempaa niin täytyy lastenkin mennä kovempaa ja välillä siellä juostaan kilpaa ;D Heh.. no mun puolesta saavat juosta.. Moona ainakin oli innoissaan, kun kerrankin joku juoksenteli hänen kanssaan ja pääsipä vielä melkeimpä mihin vaan hän itse halus ;D Nöpsykkä sai turvautua mamman läheisyyteen sekä myöhemmin juoksennella vapaana, jotta oli paremmin sitä omaa aluetta ja boxiin pääsi aina turvaan, jos 'vaarapaikka' yllätti.. lue: kiljuva/juokseva lapsi.

Kotimatkalla pysähdyttiin Tuomiokirkolle ihastelemaan gerberaloistoa, jonka joku taitelija on sinne tehnyt.. eli oli tuhansittain gerberoja pitkin kirkon rappusia ja pihaa.. eri värisiä.. aivan ihan kukkaloisto!! Hieno kesämielen nostattaja! :D