Tänään oli vuorossa ATT:n kisat upouudessa, hienossa ATT:n hallissa. Wau, olikin komia ja kumirouhe-tekonurmi tuntui sopivan niin ohjaajalle kuin koirille agilityn harrastamiseen :)

Eilisissä kolmosluokan kisoissa Miia ja Daisy nappasivat hienosti upean voiton kahdessa kolmosluokan agilitystartissa. Onnea heille :)

Tänään päivä alkoi meidän tyttöjen osalta Moonan agilityradalla, jonka tuomaroi Katariina Virkkala. Radanrakennusta tarkkailessa kiinnitin ensimmäisenä huomion keinun poismenoon, joten sen olemassaoloa ei tarvinnut tällä radalla ihmetellä. Ennen rataa kävin katsastamassa Moonan keppikunnon ja otettiin samalla vähän tuntumaa uuteen nurmi-pohjaan. Kepit meni suht ok, mutta kerran tultiin vasemmalta ohjaten kepeiltä ulos. Radalla oli selkeästi paljon kompapaikkoja eli alkuun oli tarjolla puomia, johon ei menty sekä putken jälkeen suoraan hyppyä yms. Radalla kepit olivat paikassa, jossa ne voi suorittaa kummalta puolelta ohjaten vaan.. ainoa merkitys ohjauspuolella oli myöhemmin suoritettavan putken suoritus eli joko sen sai suoritettua suoraan tai tehtiin takaaleikkaus siinä kohtia. Moonalle valitsin keppien suorittamisen oikealta sekä putkelle takaaleikkauksen, jonka jälkeen oli tarkoitus peruutella himppasen, koska seuraava hyppy oli aika mielenkiintoisessa asennossa putkesta ulostultaessa ja ei siis todellakaan tarjolla, joten se piti laittaa koiralle tarjolle. Okserikin löytyi sekä sarjaeste. Rata sujui Moonalta hienosti ja tämän päivän motoksi olin itselleni asettanut, että mennään eikä meinata ja vauhti on päivän sana. Joten tätä noudatettiin ja empä paljoa jäänyt ihmettelemään että mitä tehdään, vaan mentiin. Kurvit meni vähän liian pitkiksi, joten niihin en ole tyytyväinen ja putken jälkeinen peruutus jäi pois, jonka seurauksena oli hilkulla ettei Moona ajautunut seuraavan hypyn väärälle puollelle ja hypännyt sitä sieltä, näin kävi meinaan aika monelle. Näin siinä vauhdissa helposti käy eli ne kuviot ei ihan tule sieltä jostain automatik ja täten ne vaan jää sitten pois ja yritetään siinä vauhdissa kuitenkin parhaan taitomme mukaan edetä. No, kepit meni hienosti ja kontaktit vedoin toimi. Tuloksena oli 0 vp. ja aika -8,05. Lopullisissa tuloksissa oltiin kolmansia, joten palkintopallisijoitus ja toinen sekä eka agilityratanousnolla kakkosista tuli plakkariin :)

Toisena ratana oli vuorossa Vesa Sivosen agilityrata, johon olin ilmoittanut Nöpsykän.  Rata jäi ulkopuolelta katsastamatta kokonaan, joten olin aika kuutamolla alkuun rataantutustuessa... mutta kyllä sieltä sopivat ohjauskuviot tuntui löytyvän. Muutama kohta teki tiukkaa eli sai miettiä mitä niihin teki, mutta yhteen kohtaan väänsin vastaanoton ja siitä kepeille heiton, toiseen suoren putken jälkeen edestä leikkauksen ja seuraavan esteen jälkeen taas edestäleikkauksen, muuten tuo kohta ois ollut järkevin suorittaa sylkkärillä, mutta kun se ei ole meillä niin hallussa ;) Tämänkin radan päätin vetää sitten urku-auki.. kuten päivän teema oli eli todellakin lähdettiin kokeilemaan rajojamme, enää se hissutteluvauhti ei riitä. Nöpsykkä tuli hienosti ja suoritti esteitä todella upeasti ja paineltiin mahtavasti.. vauhti löytyi molemmilta! Esteellä numero 9 mutka-putki.. menin seuraavalle muurille ottamaan vähän vastaan ja putkesta ulos tultaessa koiralle oli hyppy suoraan edessä tarjolla, joten siitä vauhdista sitten mentiin sinne.. tuli kyllä mamman täällä-huudotkin sen verta myöhään ettei estelukitusta enää ois voinut vaihtaa eli siitä hyl. Ei kun jatkettiin rataa, joka kyllä tuossa meni ohjauskuvioita myöden vähän uusiksi. No, pussin jälkeen vedettiin seuraavasta hypystä ulkokurvista ohi.. kuten treeneissä välillä on tapana eli tähän tarvitaan enemmän sitä mun tukea eli näissä kohtia en voi jättää Nöpsykkää ihan noin yksin ja vaan vedättää. No, vastaanotto ja kepeille heitto sujuivat hienosti.. putken jälkeinen valssi oli hilkulla etten törmännyt koiraan eli en mä ehdi sitä suoraa putkea suorittamaan samaa tahtia kuin Nöpsykkä, jos vauhti on verissä. Samoin lopun edestä leikkaukset jätin väliin, koska en mä ois sinne ehtinyt ja oisin vaan ollut tiellä ja hidastanut neitiä.. joten kaarsin ulkokaarretta ja sekin näytti toimivan. Joten tää rata oli nyt täyttä kokeilua. Selkeästi voin vedättää Nöpöä aika paljon ja se todella tulee ja vauhtia löytyy. Tietyissä kohdissa eli esim. putkissa ja pusseissa, kun ei näe mua on parempi käydä hakemassa se sieltä suulta ja siitä sitten taas kiihdyttää, jolloin saan koiran varmasti mukaan.. eikä se bongaa suuaukolta jotain ihan muuta kuin pitäisi. Ja täydessä vauhdissa häviän putkijuoksussa Nöpölle. Mutta paljon kokemusta saatiin ja seuraavaan starttiin lähdetään sitten näiden huomioden turvin :)

Todella tyytyväinen olin molempien koirien suorituksiin. Molemmat paineli aivan upeasti ja vauhtia oli Superisti! Mammakin on oppinut juoksemaan, nyt vaan täytyy oppia vielä säätelemään kohtia, että missä himmataan ja missä sitten taas kaasutellaan :D