Perjantaina innostuin taas ja lähdettiin tytteleiden kanssa Lausteen perintömetsiin. Ajattelin, että nyt vois olla metsäkin jo kuivunut ja mukava vetää lenkki siellä. No, niinhän se tietty tässä kuivuudessa oli ja pääsitin kiertämään hyvä lenkki sinne.. eikä tarvinnut tällä kertaa mammankaan rämpiä pitkin rämeikköjä ;) Kyllä siellä on niin mukavia traktoriteitä ja ketään ei mailla halmeilla.. tai no, kait siellä metsässä joku muukin on.. mutta kertaakaan ei ole kyllä vielä ketään vastaan tullut. Ihan rauhassa saatiin kävellä ja naatiskella. Onneksi ei nähty yhtään käärmettä.. niitäkin kun nyt on liikkellä ja tuommoinen kuiva metsä tai esim. kallioalue vois olla niille otollinen paikka.. samoin frisbee-golf-alue jossa varoiteltiinkin kyykäärmeistä, joten kait joku semmoisen siellä ruohikossa oli nähnytkin. Mutta eipä tässa auta koko ajan varoa.. mutten sais vaan taapertaa pitkin asfaltti- hiekkateitä ja ei sekään mitään takaa.. meillähän oli yks päivä mennä viikolla kyy kuollut keskelle lenkkipolkua.. joten kyllä niitä sielläkin sitten voi vastaan tulla. Koirat kuiteskin.. varsinkin Nöpsykkä käyvät pisulla ja isommalla hädällä aivan heinikossa, Nöpö ei tarpeitaan keskelle tietä tee.. vaan vetää mettään niin pitkälle kuin hihnaa riittää, kun hänelle tulee hätä. Joten käärmeiltä ei voida välttyä, jos semoinen sattuu kohdalle tulemaan. Mutta ois se toisaalta koirien elämä tylsää, jos mamma rupeis kaikkea varomaan.. ei tehtäis yhtään mettälenkkiä kesällä. Joten parempi se on vaan nauttia kesästä! :D

Eilen lähettiin sitten tyttöjen kanssa möksälle. Siellä saivat sitten naatiskella meri-ilmastosta. Monskulakin pysyi hienosti pihassa.. kiitos mun pari viikkoa siten ostamani vesipyssyn ;), se tosiaan auttaa. Nyt jo riittää kun vilautan sitä ja sanon tiukkaan sävyyn ei tai jotain muuta. Välillä sitä kyllä joutuu käyttämäänkin, mutta jo se pelkkä ääni on Moonalle merkki, että parempi tulla vaan takas päin. Nöpsykkään ei sitä ole tarvinnut käyttää, hän on semmoinen mamman pikku-kylkiäinen.. aina siellä missä mammakin ;D Tänään tyttelit jopa aamupäivällä makailivat rauhassa pihalla, kun mamma laittoi äiskän kanssa sisällä ruokaa ja ne pysyi siinä?!?! Mä kyllä jo tuumasin, että taitaa koirat olla seonneet.. ennen ei Moona ois kyllä sekunttiakaan siinä vaan ollut.. jos ei sitten ois ollut kiinni.. mutta nyt ei siis ollut kiinni ja siinä ne vaan köllötti ja nauttis aaringosta. Moona välillä siinä käyskenteli, mutta ei mennyt pariakymmentä metriä kauemmas ja aina kääntys takas ja katseli just sen näköisenä, että jos mä tästä hilpasen niin se mamma tulee sen pahaisen vesipyssyn kanssa.. jotan jäi hilpaisut tekemättä ;)

Kohta puoliin lähdetään aksatreeneihin.. niistä lisää illalla tai huomenna.