Sunnuntai-iltana oli vuorossa perinteiset agilitytreenit.

Nöpön porukka treenasi 12 esteen radalla, joka sisälsi kaikki muut esteet paitsi perus hyppyjä eli oli muuri, pituus, rengas, kepit, keinu, putki, puomi, pussi ja A. Osa mentiin useampaan kertaan. Rata meni ihan ok. Vähän välillä Nöpö irtos liikaa, kun käännökset olivat ehkä aikast jyrkkiä ja esim. kepit tuli ensi yrittämällä vastaan liian äkkiä.. toisella yrittämällä homma toimi. Kepeissä oli langat, kun en viitsinyt niitä pois ottaa, kun kukaan muu ei mennyt ilman. Keinu meni tosi hyvin ja muukin osa rataa.

Moonan treeniryhmä aloitti myös samalla radalla. Moonuska meni radan ihan ok, mutta kontaktit jäävät sinne 5-10 sentin päähän kosketuspinnasta, joten ei hyvä ja se mateleminen sinne oikeeseen kohtaan kestää.. saa maanitella ja maanitella. Keinu oli myös aika hidas, kuten aina. Sitten seuraavana treenattiin elämämme pisin rata.. niin mun kuin koirien. Eli radan alku oli samat 12 estettä kuin edellisessä, mutta rata jatkui sitten vielä esteeseen 29 asti! Esteet olivat samoja kuin oltiin jo menty, mutta tultiin eri suunnista ja osittain myös samasta. Vaikeimmista esteitä voisin sanoa, että kepit oli radalla kolme kertaa ja keinu kaksi. Monskula meni radan aikast hyvin, jaksoi tosi hyvin ja esim. kepit meni joka kerta oikein ja mahtavasti.. keinu oli aina hitaampi seuraavalla kerralla, mutta plussaa "SE MENTIIN" joka ikinen kerta, vaikka sitten madellen ;D ja apuja ei ollut yhtään.. mitä nyt ekalla kerralla namit päässä. Kyllä Monskula vähän aina mietti ylösnousulla, mutta rohkaisi mielen ja tuli. Sitten otettiin vielä revanssi.. ajattelin miten kaveri jaksaa, kun viimeksi väsähti yhden lyhyemmän radan jälkeen ja nyt oli jo kolmas rata ja viimeiset oli tosiii pitkät. Mitä vielä tytteli paineli tosi mukavasti ja kontaktit otettiin nyt käsiavun kanssa, joka taitaa olla meidän juttu.. itse ehdin ihan hyvin, joten se ei hidasta Moonan menoa ja Moonakin liikkuu jouhevammin, kun mä pidän  myös kiirettä enempi. Kehuilla sai myös huimia vauhtispurtteja aikaan ;D

Sitten oli vielä Nöpsykän vuoro mennä myös tuo sama 29 esteen rata. Nöpsykkä teki työtä käsketty ja suoritti radan mallikkaasti.. kepit ja keinu joka kerta innolla ja oikein.. tällä radalla meillä ei ollut enää lankoja kepeillä käytössä. Kouluttajalta saatiin palautetta, että kepit on noin nuorella ja vähän treenanneella tosi hyvin mallillaan Ja keinuun olin itse niin tyytyväinen, kun Nöpsykkä paineli sen vaan kerta kerralta paremmin, joten pelästymisestä tai mistään muusta ei tietoakaan. Kontaktit myös toimivat sillä, joten Nöpsykälle ei käsiapuja.

Nyt mä koitan toimia noiden koirien kanssa noilla kontakteilla eri tavalla. Molemmille oma tapa on varmasti se paras ja antaa puhtia. Moona tukeutuu muhun ja mun liikkumiseen.. Nöpsykälle sitäkin tärkeempää on mun kehut, joita esim. kontaktit alastulossa voi hyvin viljellä ja saada vauhtia aikaseksi. Kouluttajalta saadun palautteen mukaan, molemmat koirat oli eilen hyvässä vedossa ja itsekkin jaksoin 6 radan rupeaman ihn suht hyvin ja varsinkin loppua kohden muistin kehua enempi ja täten innostaa koiria enempi jos vauhti meinaa ruveta hiipumaan. Oli siis todellakin tekemisen meininki eilisissä treeneissä! :)

Siinä sen näkee, että tosi paljon vaikuttaa miten itse suhtautuu. Jos on asenteella ettei tästä tuu mitään, niin ei siitä tuukkaan. Mutta kun päättää että nyt mennään, mutta ei raivolla vaan reippaalla ja kannustavalla asenteella niin siitä tulee noiden mun koirien kanssa hyvä. Tän kun muistais tulevissakin treeneissä ja varsinkin kisoissa. Jos joku menee mönkään, niin ei kun uudelleen iloisesti ja itselleen naureskellen, kuten eilen kun ekalla 29-esteen radalla vähän unohtelin mihin piti seuraavaksi mennä ;D