Tää taitaa nykyään olla pitkälti joku agility-palsta.. vai miltä tää muuten kuulostaa?!?! No, ehkäpä se johtuu siitä, että viikot menee sitä samaa rataa.. aamulla lenkille ja mamma päivät töissä ja koirat kotona nukkumassa, illalla lenkille.. sitten katotaan telkkua tai jotain ja päivä onkin jo mennyt.. joten mitäs kerrottavaa niissä päivissä sitten ois?

Eilen oltiin taas agilitytreeneissä. Ei kauhjasti tilanne muuttunut edellisviikosta. Aika samaa vois tähän kirjoittaa kuin silloin: Nöpö toimi hyvin ja oli kuulolla ja teki just niin kuin mä ohjasin ja meni kaikki kuin vettävään, kunhan muistin ohjata oikein ja rintama ja kädet oikeaan suuntaan tai no ei sentään ennakoivassa valssissa ja nekin se meni vaikka mamman suunta oli ihan johonkin muualle! Moona sitä vastoin ottaa noista ennakoivista itseensä ja on ihan hölmistyneenä, että mitä se mamma nyt tekee ja mitä mun nyt pitäis tehdä.. mihin suuntaan mun pitäis mennä.. en mä tonne voi mennä.. siis se käskyttää mua tonne, mutta sen vartalo on tonne, apua mitä mä teen?!?! No, loppupeleissä se ne esteet kyllä meni, mutta hidastelua tapahtui niin paljon, etten mä tuommoisia vois aatellakkaan käyttää missään virallisissa ennen kuin niitä treenataan lisää. Lopuksi otinkin sitten pelkkiä ennakoivia valsseja treenien jälkeen Moonalla. Kepit toimi taas ok ja keinukin oli aikast hyvä.. Nöpsykkä teki varmaaan yhden elämänsä parhaimmista keinuista ja toistikin sen vielä uusinnassa.. siihen olikin sen kanssa hyvä lopettaa ;)

Kyllä tää aksa on vaikeeta. Nöpö on niin helppo kun se menee just sinne kun käskytetään ja se ei niin tarkaan mua ehkä sitten kuitenkaan lue, eli sille varmaan se sanallinen käskytys on se tärkein ja käsimerkit. Moona sitä vastoin lukee mua kokonaisvaltaisesti ja jos joku merkki näyttää eriä kuin muut, niin sitten ollaan ihmeissään, että mitä mamma tarkoittaa ja täyty kysellä koko ajan ja vauhti hiipuu olemattomiin tai se voi jopa pysähtyä. Nöpöllä sitten taas vauhti on useimmiten samaa ja ei siinä ole kauhjasti vaihtelua eli tasatahtia talsitaan menemään. Moonalla sitten taas on näitä virtapiikkejä, kun vauhtia on sata-lasissa ja semmoinen tilanne radallekkin täytyy saada.. välillä sitten taas vois ihailla maisemia ja katsastaa muutaman herkullisen makupalan vaikka lähimaastosta. Joten kyllä näiden koirien kanssa on mielenkiintoista!

Varsin mielenkiintoista on myös aina kisoissa, koska mistään en tiedä, että mikä päivä Moonalla milloinkin on. Se kun on tehnyt molempiin suuntiin alkukatselmuksen eli on näyttänyt siltä, että virtaa on kuin pienessä eläimessä ja radalla on sitten löydetty vain kaikki mielenkiintoiset hajut ja energia on tuhlattu ihanien hajujen haisteluun, eikä niinkään sinne minne mamma sitä energiaa haluais keskittää tai sitten Monskula on näyttänyt todella rauhalliselta ja välinpitämättömältä, että olen lähtenyt radalle asenteella, että saas kattoa mitä tästä tulee, taitaa tulla haistelukeikka ja sitten täti on ampassut lähdöstä sata-lasissa radalle ja vetänyt radan umpipiukkaan, kunhan mamma vaan on kerennyt mukaan ja myös toivottavasti pysynyt mukana ;) Joten tän ratasuunnitelman tekeminen on aika haastavaa ja samoin radan suorittaminen, kun siellä voi joko itse ehtiä tehdä vaikka mitä tai sitten ei meinaa ehtiä tehdä mitään ;D