Mamma ajatteli, että jos näin tylsän talven jälkeen.. ottais koirille ja itselle pienen kunnonkohotuksen. Yleensä aina, jonkun kerran vuodessa saa intouduttua ja vedettyä viikon-pari pidempiä lenkkejä tytteleiden kanssa. Tietty normaalisti niitä pidempiä tulee tehtyä kerran-pari viikossa.. mutta tuommoisella kunnonkohotusviikolla täytyisi tehdä niitä joka päivä. Eihän se kunto tietty siinä ajassa mihinkään kohoa eli niitä pitäis jatkaa kuukausia ja säännönmukaisesti.

No, tänään sitten työpäivän jälkeen lähdettiin tuonne Lausteen suunnalle ja alun kuntopolku-hihnakävelyn jälkeen tyttelit pääsivät vapaaksi. Poikettiin välillä aina lenkkipolulla ja sitten taas metsätiellä ja metsässä. Tuolla Lausteen kuntopolun takan on mukava metsämaasto, jossa ei muita taida pahemmin liikkua kuin koiranulkoiluttajia.. tänään siellä ei kyllä tullut vastaan ketään. Siellä menee polkuja ristiin rastiin metsässä ja välillä on isompia ojia ylitettävänä. Mä jo vähän menin solmuun siellä, kun en sitä metsää tunne.. olen tainnut näiden vuosien aikana olla siellä kaksi kertaa koirien kanssa ja mennyt molemmilla kerroilla suurin piirtein saman lenkin. Mä olen niin huono suunnistamaan, etten uskalla lähteä jonnekkin metsään syvemmälle, jos en tiedä missä olen. Nytkin jo iski jossain vaiheessa paniikki, että apua.. missä me mahdetaan olla?! Lähdin meinaan metsään eri kohdasta kuin ennen.. välillä oli muutama tutun näköinen kohta, mutta sitten taas oltiin jossain puron reunalla ja syvemmällä metsässä. Yksi puro oli niin leveä, että Moona kyllä loikkas sen yli lentämällä ja mammakin hyppäs perässä, mutta Nöpö jäi toiselle puolelle ihmettelemään, että miten hän pääsee yli ja ei se siitä olis enää päässytkään.. ilman että ois vauhtia ottanut.. joten ei kun palasin hakemaan sen sieltä toiselta puolelta. Hyvä että tajusi olla kävelemättä jään päältä.. vesi kun oli purossa pinnalta jäätynyt, mutta ei kuitenkaan niin.. että jää olis kestänyt. Rupes pikku hiljaa hämärtymään ja tuli jo mieleen, että kohta me ollaan täällä metsässä ja pimeällä ei pois löydetä. No, apu on aina lähempänä.. ei kun seurasin mihin Moona mua vei ja kohta oltiinkin taas jo tutunnäköisellä polulla. Tota metsää täytyis lähteä paremmalla ajalla tutkimaan ja kirkkaassa päivän valossa. Siellä meinaan on ihan mukava liikkua ja niitä polkuja on ristiin rastiin. Nyt siellä oli muutenkin hyvä mennä, kun viime yönä tuli lunta n. 5-10 senttiä ja oli pakkastakin.. joten maasto oli kuivaa ja ihanan näköistä talvisen valkoisena. Se alua kun taitaa olla aika matalaa seutua ja sen takia niitä purojakin siellä on ja varmaan kesäisin ja varsinkin keväisin ja syksyisin voi olla aikast märkää aluetta. Pitkospuitakin siellä joissain kohtii on.. taitaa ne alueet olla vähän semmoista löllömpää paikkaa. Nyt niistä vois hyvin kävellä ihan maassa yli.. oli sen verta sitä pakkasta sitten kuitenkin.

Puolitoista tuntia viivyttiin reissulla ja koko matka käveltiin aika ripeää tahtia, että tuli ainakin kunnon lenkki tehtyä ja nuo kaverit on nyt taas tuolla naatteina nukkumassa. Moonasta ei kyllä lenkillä huomannut mitään.. se jakso painella ja haistella ja pinkoilla koko matkan. Nöpö oli alkuun sellainen edellä menijä, mutta loppu lenkistä kulki taas mun jalkojen takana :) Mihinköhän me huomenna suunnattais matka? Täytyy katsastaa kuinka paljon tulee lunta, kun lupailivat jotain lumimyrskyä tai vastaavaa tänne päin. Ja mä kun niin jo toivoin, että se kevät olis tullut.