Illalla oltiin taas Johannan Koirakoulun agitreeneissä. Vuorossa oli 12 esteen agirata. Vaikka rata sinäänsä ei kovin pitkä ollutkaan, niin siihen mahtui aika monta kompaa ja vaikeampaa kohtaa. Ja kyllähän me niitä hinkattiin.. treeneissä oltiin jostain klo 20-23 ja paikalla ei ollut läheskään kaikki ryhmän jäsenet.. no, osa ajasta meni tietysti juoruamiseen ja varsinkin edellispäivän kisojen pohdintoihin.. mitä olisi pitänyt tehdä, mitä olisi voinut tehdä jne. Ainahan voi jossitella ;)

No, aloitin homman Monskulalla, joka jatkoi siitä mihin ed. päivänä jäätiin eli haistelut jatkui. Johanna kertoi, että se on sijaistoimintaa.. mutta aika paljon se sitä kyllä nykyään harraastaa.. taitaa olla joku haistelukausi meneillään.. ennen kuin leikattiin, sillä selkeästi olikin tuommoisia kausia.. mutta en ole pahemmin leikkauksen jälkeen tämmöisiä nyt huomannut, joten tää on nyt sitten eka. No, päästiin rata läpi.. mutta mamma oli hivenen aina myöhässä ja siellä missä en ollut myöhässä olin muuten kohmeessa ja jarruttelin turhaan tätiä. Keinu mentiin taas niin hitaasti.. että taisi olla ed.päivän keinut mielessä.

Sitten oli Nöpsykän vuoro, joka meni tasaisen varmasti kaiken.. paitsi alun rengas-muuri yliottoa hiottiin sen viiskymmentä kertaa.. aluksi yksittäisinä esteinä ja lopulta molemmat yhdessä. NO, en muistakkaan olenko kumpaakaan estettä.. en ainakaan rengasta.. ottanut yliottona.. muuri kyllä sujuikin, mutta renkaasta tultiin väärästävälistä todella helpolla, vaikka suorin linja oli just siitä renkaan sisältä.. mutta se meni sitten kyllä värästä välistä, vaikka ohjasin sen renkaalle ihan normaalistikkin.. eli rengas tökki. Muuten rata oli ihan hyvä viimeistä edellisille kepeille. Tätä ennen kepit mentiin tosi hienosti toiseen suuntaan, mutta tähän viimeiseen suuuntaan mä loikkasin liian aikaisin sitten jo tekemään valssia ennen viimeistä hyppyä, että Nöpsykkä tuli välistä heti... eli taas kerran tuli todistettua, että se ei kestä mun sivuliikkumista. Noita täytyy ruveta harjotitelemaan enempi.. täytyis taas päästä vapaavuorolle tässä joku kerta! Mun täytyy siis pilkuntarkasti edetä suoraan ja jos erehdyn tekemään jonkun sivuaskeleen on tytteli kepeiltä heti ulkona.. se lukee mua niin paljon. Sama oli viimeiselle esteelle heittämäni valssi.. jos olin himppasen ajoissa, veti se esteen takaakiertona.. joten en saanut sitten tällä kertaa olla yhtään ajoissa, ja jos olin myöhässä meni linja esteelle aivan liian pitkälle.. eli siitä täytyi löytää se sopiva linja ja oikea kohta tehdä se valssi. Monskulalla tämä kohta toimi, joten tässä näkee taas noiden tytteleiden eron.

Sama rata vedettiin sitten toiseen kertaan, tarkoituksena korjata kaikki ed. radalla tehdyt virheet. Nöpsykkä meni noista mun tytteleistä ensimmäisenä. Se meni radan tosi mukavasti ja sain nyt onnistumaan kaikki kohdat suht ok.. vauhtivaan ois taas saanut olla lisää ja mä taas himmailin!!! No, otetitin yks 4 esteen kohta varmaan 5 kertaa uudelleen ja lopulta vedettiin se aivan älyttömän sujuvasti nappulan kanssa.. siinä todella itse tunsi ja näki miten se koko rata pitäisi mennä. Voi vitsi kun oli hieno tunne, kun koira todella seurasi mua just eikä melkein ja vedetiin homma puikkoihin täydellisesti! Upea pikku eläin! ;D Kerrankin me oltiin yhtä, eikä kaksi toisistaan irrallaan olevaa kappaletta. Mutta toisaalta tiedän, että tuo homma tuli valmiiksi, kun vedettiin siihen niin monta toistoa, että Nöpsykkäkin varmasti jo oppi että miten se rata siitä kohtaa menee.. joten en tällä hetkellä osais kyllä yhtään veikata, että pystyisimme samaan jo ensi yrittämällä.. sen verran yleensä epäröimme molemmat ja jotenkaan ei saada hommia toimimaan yhteen. Joko itse menen liikaa edellä, jolloin Nöpsykälle tulee paniikki ja jos mä meen  taas omasta mielestä sopivaa vauhtia, niin sitten mä himmailen.. koska yleensä silloin Nöpsykkä joutuu odottamaan ja katselemaan että mitä seuraavaksi. Ai, että on vaikeeta se sopivan vauhdin löytäminen.. tuon pikku-neidin kanssa.

Sitten oli Monskulan toisen yrittämän vuoro. Rata meni ihan puihin.. eli haisteluja oli sitten taas oikein olan takaa, vaikka kuinka yriti kannustaa ja 'säheltää'. Moona joutui sitten jäähylle seinään ja otin esteitä Nöpön kanssa ja sen jälkeen uus yritys Monskulalla. No, sitten se toimi.. ei haistellut ja saatiin rata vedettyä alusta-loppuun.. muutamia mun tekemiä mokia lukuunottamatta. Mutta oli se työntakana.. itse hypin ja loikin ja kannustin ja todellakin käytin ääntä ja kouluttajalta saatu palaute oli vieläkin se, että vieläkin enemmän vois liikkua ja tehdä.. siis mitäh!! Itse oli jo niin kuitti, kun yritti vähän kaikkea ja itsestä tuntui, että meni  yliyrittämisen puolelle.. mutta ei se sitten taas tällä kertaa mennyt, vaan nyt se oli Moonan eiliseen tekemiseen nähden sopivassa kontrastissa. On se tuonkin kanssa vaikeaa keksiä, että koska pitää tehdä ja mitä.. jos tekee liikaa se ihmettelee ja katselee mua, että voisit jo vähän rauhoittua ja sitten taas jos tekee liian vähän.. niin se ei oikein kulje.

Kyll tää aksa on vaikeeta ja hauskaa.. oppimista riittää ja koko ajan tulee uusia näkökulmia esiin. Noi mun koirat on aina vaan erilaisempia mitä enemmän niiden kanssa tulee treenailtua samaa rataa. Molemmat on kyllä nöyriä ja kuuntelevat kivasti. Mutta Moona on semmoinen, että jos joku ei mee niin kuin hän haluaa tai odottaa, niin hän katsoo että mee sitten itse mää meen vähän haistelemaan. Nöpsykkä sitä vastoin rakastaa, kun mamam pitää ääntä ja jos joku menee pieleen, niiin ei kun vaan uudelleen ja vähän kannustusta ja ääntä.. niin tytteli ei ole moksiskaan. Sitten taas jos kaikki menee hyvin löytyy Moonasta virtaskaa selkeästi enemmän ja se painelee eteenpäin kuin raketti.. Nöpö stiten taas lukee mua enemmän kuin avointa kirjaa ja ei anna mun liikkumisissa yhtään anteeksi, kun taas Moona pelastaa hyvinä päivinä monia mun tekemiä mokia. Ai, että on mukava oppia uutta ja seurata sitä menoa radalla.. kun kaksi aivan erilaista kääpiöpinseri-neitosta esittelee taitojaan :D