Mamma on tällä viikolla taas vähän kunnostautunut ja ollaan tyttöjen kanssa vedelty töiden jälkeen kunnon lenkit. Ehkäpä syynä tähän on se, että töissä on ollut sairaan kiire ja oon ollut ylitöissä vähän joka päivä ja välillä reilustikkin.. joten mikäs sen parempaa 'tyhjentää pää' kuin lähteä koirien kanssa kunnon lenkille ;D Varsinkin kun ne on joka päivä saaneet painella osan lenkistä vapaasti ja ollaan menty joka päivä eri lenkki.. joten tytöillekkin on ollut paljon virikkeitä ja ne on todellakin nauttineet olostaan.

Eilen päätin sitten lähteä vihdoin ja viimein samoilemaan Lausteelle kuntopolun takaiseen metsään, jossa talvella tuli joskus käytyä ja pohdittua ko. metsän parempaa tutkimista, kun siellä tosiaan on polkuja ristiin rastiin ja lumisella kelilläkin siellä oli aivan mahtava liikkua. No, mentiin tuonne metikköön nyt vähän eri kautta kuin edellisillä kerroilla ja törmättiin matkalla eli ko. metsän reunaan saavuttaessa opastauluun, joka kertoi, että ko. metsä on Lasteen perintömetsä eli se on WWF:n suojelema perintömetsäalue ja siellä menee luontopolku (jota ei kylläkään netistä etsimieni tietojen mukaisesti oltu mitenkään merkitty!!!).

No, ei kun sitten metsään samoilemaan. Alkupätkä lenkistä meni mukavaa isompaa polkua kävellessä ja maasto oli aivan mahtavaa.. jossain vaiheessa täytyi lähteä vähän syvemmälle metsään.. mutta sielläkin maasto oli hyvää ja polut todella mukavia. Metsä jakautuu alun kallioisempaan maisemallisesti ihan kivan oloiseen alueeseen sekä taaempana olevaan korpimetsään.

Tuo kallioalue näyttää tosiaan olevan kelillä kuin kelilä ihan kiva kävellä ja siinä alueessa kulkee todella hyvät polut. Sitä vastoin saavuttuamme korpimetsäalueelle totesin sen olevan vielä vähän liian pehmeää ja vetistä näin keväällä. Varsinkin kun siellä oli varmaan talvisella käynyt tarktorit vähän hommissa ja paikoitelle ko. traktoripolut oli täyttä mutavelliä :( Jonkun matkaa noita traktoripolkuja mentiin, mutta kun mamma sai aina kierrellä välillä jostain ryteikön kautta ettei tarvinnut pitkin kuravelliä talsia.. totesin, että nyt lähetään takas kalliometsäalueelle. Tuolla korpimetsäalueella on varmasti myös tosi kiva liikkua, kunhan traktoripolutkin kuivuvat ja sieltä pääsee kunnon lenkin heittämään. Nytkin löydettiin yksi hyvä reitti, jossa pääsi suht ok kulkemaan.. muutamia rämeikkökävelyitä lukuunottamatta.

Eniten mua ihmetytti Nöpsykän suhtautuminen tuohon mutavelliin!! Mamma kun talsi tosiaan mutaiset paikat jostain varsinaisen metsän puolelta ja Monskulakin tuli useimmiten perässä.. niin Nöpsykkä jäi polulle seisomaan ja ei suostunut minnekkään korpimetsään tulemaan rämpimään.. siinä se sitten odotti ja katseli, että kun saavuttiin taas takas polulle mutavellin toiselle puolelle.. paineli se siitä mutavellin läpi meijän puolelle ja näin kävi aikast monta kertaa, joten tuli selväksi.. että hän ei polulta poikkea. Rupes jopa jo ennakoimaan ja arvas, että me tullaan taas takas polulle, joten loppupätkillä kun mamma lähti mettään, niin Nöpö paineli polkua pitkin jo edellä ;D Moonakin teki tuon kyllä muutamaan otteeseen, mutta ei siinä määrin kuin Nöpö the hienohelma. No, mä ajattelin, että saavatpa koirat kerrankin olla koiria ja mennä mistä itse lystäävät, kun ne kerran sen oli tehnyt niin mikäpä mä olen kieltämään, jos ne haluaa mudassa peuhata ;D Jälki vaan oli sen mukaista, kun Nöpökin välillä uppos vattaa myöden kuravelliin ja silti sillä tuntui olevan hauskaa. Moonakin välillä paineli kuin aropupu kuraveliln keskellä, kura vaan roiskus ;D Paikoitellen maasto oli tosiaan melkein pelkkää kuravelliä, joten oli pakko valita toisia reittejä.

Tulipa metsää tutkittua tarkemmin ja löydettyä monta mukavaa ulkoilureittiä, joten tonne kyllä tullaan palaamaan tästä eteenpäin useamminkin ;D Nyt jaksoimme kaksi tuntia viipyä reissussa ja kyllä huomasi loppu matkasta että koiratkin rupesivat väsymään. Loppumatkalla kun oikaisimme frisbeegolf-alueen poikki, jossa oli just joku kurssi menossa ja ihmisiä eri puolilla aluetta.. pidin koirat kuitenkin vapaana ja ne kuunteli tosi hyvin.. Moonastakin oikein huomas, että se ei noteerannut ihmisä mitenkään.. välillä mentiin ihan muutamien metrien päästä frisbeegolf-korien ohi.. joissa ihmiset oli heittelemässä ja Moona paineli vaan häntä heiluen ihmisten ohi. Wau, tolla tavalla kun se käyttäytyisi aina. Yleensä kun se joko a) ois lähtenyt moikkaamaan ihmisiä, b) ihmetellyt ilmassa lentäviä frisbieitä ja lähtenyt ottamaan niitä kiinni tai c) ruvennut haukkumaan ihmisille. No, koirat sai sitten talsia melkein koko loppu matkan kotiin asti vapaana, myös tiellä, koska ne oli kuulolla niin hyvin, että ohitettiin yksi toinen koirakin.. kylläkin namin avustuksella ja useamman metrin päästä, mutta vapaana. Että taisi tuo pari tuntinen ja sen lisäksi tietysti koirien omat ylimääräiset spurttailut kunnon vaihtelevassa metsämaastossa tehdä tehtävänsä. Molemmat köllötti tyytväisenä sohvalla loppu illlan mamma vieressä. Tietysti sen jälkeen kun olivat päässeet koko-vartalo suihkuun  ;)