Sunnuntaina oli yö nukuttu luokkasiirrosta ja ihmetelty 'Miten siellä huippusakissa tullaan pärjäämään?' Päivällä nakkasin sitten Nöpön mukaan ja lähdettiin TSAUn hallille katsomaan huippusakin eli kolmosten ratoja ja ratkaisuja. Radat olivat mielenkiintoisia ja löytyi heti useita treenikohteita, joita täytyy vapaavuorolla ottaa ohjelmistoon.. jotta ehkä sitten kun semmoisia radoilta löytyy osattaisiin niistä ehkä selvitä. Toisaalta ratojen seuraaminen oli myös lohdullista, koska ei se ole helppoa kenellekkään.. kyllähän se siis näytti helpolta niillä jotka olivat tehneet hyvän ratasuunnitelman ja pystyivät siinä suunnitelmassa vielä radallakin pysymään ja onnistuivat just nappiin. Mutta moneen kertaan tuli taas se nähtyä kuinka pienestä homma on kiinni. Pieni ohjausliike, joku osoittaa vähän väärän suuntaan tai koira lukee itse rataa yms., niin se koira sitten on siellä väärällä esteellä tai on jo ohittanut koko seuraavan esteen. Mukaan siis tarvitaan paljon taitoa, yhteispeliä, sanatonta viestintää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä loppuviimeksi myös rutkasti onnea ;)

Illalla mentiin Moonan kanssa sitten omiin treeneihin treenaamaan tekniikkaa.. semmoinen päivä kun pitkästä aikaa treeneissä oli. Eli palattiin perusjuttuihin ja höylättiin puolenvaihtoja. Ohjelmistossa oli peruutuskäännös, edestäleikkaus, ennakoivavalssi sekä sylkkäri. Sain jopa rakennettua TSAUn kisojen kolmosten ekan radan alun, jota hioimme ja mietiskelimme mitä kaikkia vaihtoehtoja siihen löytyy. Aluksi oli semmoinen olo, että peruutuskäännöksessä jalat ei oikein toimineet ja edestäleikkauksen heilautus ei ollut niin täsmällinen kuin olisi saanut olla sekä sylkkärissä mä aina meinaan ennakoida sitten jo ihan liikaa. Ei oo helppoa ei.. eli kaiken täytyy onnistua nappiin just eikä melkeen, jotta homma toimii sujuvasti. Kyllähän me noista kaikista tietty selvittiin. Sylkkäri nyt on semmoinen juttu mitä ei olla montaakaan kertaa harjoiteltu, joten sitä kyllä täytyy harjoitella ennen kuin se kunnolla osataan ja sitä jossain kisaradalla todella voi myös käyttää.

Parhaiten hommasta toimi ennakoivavalssi, josta saatiin rutkasti kehuja.. koska siinähän mun jalat liikkuu pirun nopeasti ja ohjaus on oikea-aikaista. No, taas kerran näkee.. että kun tätä just hinkattiin semmoinen kuukauden päivät joka tiistai vapaavuorolla, niin kyllähän se sieltä sitten pikku hiljaa meni mun kaaliin sekä Moona selkeästi oivalsi mikä on homman juju eli nyt meillä on tuohon selvä merkki, joka tulee sekä ohjaajalta että koiralta selkärangasta. Yes!!!

Tämmöisiä onnistumisia varten on ihan sika-siistiä treenata ja tajuta, että hei mehän todella ollaan tää homma opittu! Varsinkin kun alkuun homma kosahti joka ikinen kerta kun sitä yritin Moonalle opettaa. Aluksi siihen että:
-mun liike ei ollut jatkuavaa.. jolloin Moona joko kieltäytyi hypystä tai sitten se ehti jo hypätä ko. hypyn takaisin taaksepäin ennen kuin kissaa ehdin sanoa
-sitten siihen.. että mun rintamasuuntahan näyttää ihan vastakkaiseen suuntaan mihin liikutaan, joten Moonahan ei tajunnut ollenkaan että mikä on homman nimi.. 'Miten se voi yrittää saada mua tonne, kun sen vartalo näyttää tonne?' Ja sen oikein näki siitä kuinka se kyseli, että Mikä on homman nimi? ja tästä johtuen vauhti hävis aina ennen hyppyä tyystin ja kun se hypyn yli vihdoin sain oli hyppy melkein paikaltaan.

Harjoittelun alku oli siis katastrofaalista ja tuntui itsestä kyllä siltä, että tuleekohan tästä ollenkaan mitään.  Mutta me ei luovutettu vaan saatiin homma pikku hiljaa toimimaan ja opittiin molemmat uusia juttuja ;)

Vitsi Moona oli sunnuntaina energinen ja se jaksoi porhallella semmoisella vauhdilla, että oksat pois :)