Otsikkohan sen kertoo että jännittävää on ollut.

Viikonlopun mamma oli katsomassa agikisoja, siis sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaina kannustamassa Vincentille toinen nolla ykkösistä ja eilen Daisy KV-kisan toiselle sijalle.. ai, että olikin tiukka kamppailu!

Eilen illalla oli sitten Johanna väsännyt kunnon rata-härpäkkeen. 27 estettä oli radalla.. ei kuitenkaan keinua eikä keppejä, mutta kaikkea muuta sitten sitäkin enemmän. Oli käännöstä sinne ja tänne ja tonne.. oli takaakiertoa, välistävetoa oikein 3 kpl peräjälkeen ja kierrätystä yms. Mamma sitten ekalla radalla kyllä jo unohti radankin ja yks este ois jäänyt välistä + ettei rata sujunut ollenkaan niin kuin oli suunnitellut. Toisaalta ne kohdat osoittautuivat ongelmallisiksi, joita etukäteen eniten vähän aavistelinkin.

Nöpsykällä oli selkeästi jotenkin vauhti pois, mutta saatiin lopulta kaikki toimimaan ihan ok. Moona sitä vastoin oli tosi vauhdissa. Nöpö kuuntelee mun käskytystä paremmin ja Moona sitten taas lukee mun liikkeitä eli niiden ohjauksessakin pitäis sitten näitten perusteella käyttää hyödyksi vähän eri asioita ja olla toisen kanssa toisissa asioissa tarkempi kuin toisissa. Se on just se hankaluus, kun on samassa luokassa kisaamassa, etten mä kahta ratasuunnitelmaa osaa tehdä tai vaikka siis ehkä osaisinkin, niin enhän mä niitä siellä radalla sitten osais just sille oikealle koiralle toteuttaa ;) Vaatii vielä vähän lisäharjoittelua.

Tänään sitten oltiin lenkillä mamman töiden jälkeen tuolla yhdellä kallioreitistöllä ja jossain vaiheessa ihmetelin itsekseni, että ompas tänne taas eksynyt iso mato. Isoja matoja kun on tänä kesänä nähty monia.. semmoisia oikein paksuja lieroja. Mutta tämäpä ei sitten ollutkaan mato, kun sitä tarkemmin ehdin katsella. Vein jopa koirat sivulle odottamaan ja oli pakko mennä takaisin vielä katsomaan, että pitäiskö mamman ehkä käydä optikolla. No, poikanenhan se selkeästi varmaan oli, kun oli niin laiha ja pieni.. mutta sitten en kyllä yhtään osaa veikata että mikä käärme se oli.. sahalaitaa sillä ei ollut ja oli tasaisin ruskea.. semmoinen vaaleampi kuitenkin ja oli siis kanervaisella polulla rinteessä. Joten jos joku käärme-expertti lukee tämän, vois kertoa että mikä se ois voinut olla? Mä jo etsisin käärmeistä kuviakin, mutta en yhtään semmoisen näköistä löytynyt.. tietty kait käärmeetkin voi vaihtaa väriä.. aikuistuessa.. vai voiko? Jäi vaan tietty mietityttämään, että oliko myrkyllinen käärme vai ei? Tietty en koirien kanssakaan sitä mitenkään varonut.. ennen kuin tajusin että se on käärme, mutta en kyllä huomannut että kumpikaan osapuoli ois kiinnittänyt mitään huomiota toisiinsa ja kun koirat kävin jättämässä vähän matkan päähän, niin se käärme oli edelleen siinä samassa paikassa kun takas tulin... No, sepä taisi sitten ollakkin Vaskitsa.. eipä tullut tuommoinen ihan heti mieleen, mutta väritys ja kaikki täsmäisi... ja tuo on jopa vielä aikast madon näköinenkin ;) Ja tuo Vaskitsahan ei sitten ole edes käärme ollenkaan.

No, sitten vielä toiseen epämiellyttävään asiaan.. meinaan verenimijä punkkeihin. Eilen kun olin jo mennyt nukkumaan ja en tiedä olinko jo nukahtanutkin.. mutta häräsin johonkin Moonan pyöriskelyyn sängyssä ja silittelin sitä  kaulasta ja ihmettelin, että ompas sun mikrosiru tullut iholle, kun siinä oli semmoinen pallura.. no, emäntä tais sen siliän-tiän nukahtaa sitten uudelleen, koska asiaa en tarkemin yöllä tarkistellut ja aamulla en edes kyseistä hommaa enää muistanut. Vasta nyt töiden jälkeen kun taas silitellessä törmäsin samaan kohtaan ja totesin, ettei tää sitten olekkaan ihan mikä tahansa pallura, vaan PUNKKI! Se oli sitten Moonan ensimmäinen punkki, että hyvin me ollaan tähän asti niiltä vältytty. Ja enhän mä niihin ole edes varautunut. Nöpsykällä on yks ollut, jonka Elisa otti treeneissä hänen punkkipihdeillä pois. Ja kun noista ei ole mitään riesaa meille tullut ja tosiaan tää oli toinen punkki jonka meijän koirilla yhteensä koko aikana olen nähnyt, niin eipä ole punkkipihtejäkään tullut hankittua. Joten ei kun semmoiset sitten hankkimaan ja punkinpoistoon. Pihdit oli kyllä tosi huonot koiraa ajatellen, kun sitä karvaakin on niin paljon ja Moonallakin on kaulasa tosi tiheä ja tuuhea karva. Joten kyllä siinä meni muutama tovi että sen sieltä sitten pois sain, mutta onneksi tuli sitten kokonaisena.

Joten kyllä tässä on taas actionia ollut ihan riittämiin!