Ilmat on kivasti lämmenneet. Aamuisin on vielä pakkasta, mutta iltaisin töiden jälkeen on nyt ollut jo välillä yli 10 astetta plussaa, joten tytötkin ovat saaneet tällöin lenkkeillä nakuna. Saa vähän tuo karva aurinkoa ja raitista ulkoilmaa ;)  Josko Nöpö the 'dalmatialaisturkki' rupeaisi taas rehottamaan. Paremmaksi se on kyllä jo paljon mennyt, mutta vaatii vielä vähän lisää aurinkoa ja kesää.

Sunnuntaina Nöpsykkä vetäisi kaksi rataa jotka meni sen osalta todella hienosti. Mamma vaan välillä jotain sähelsi, joten aina ei osuttu ihan oikeille esteille, kun joko muisti ohjaajalta pätki tai sitten ohjaus ohjasi koiran ihan muualle kuin piti ;) Mutta hauskaa ainakin oli ja Nöpsykässä oli vauhtia kuin formulassa konsanaan.

Tiistai-illalla kun tultiin vanhemmilta kotiin päätti Moona keksiä vähän ohjelmaa, jotta välillä ois vähän actionia hänelläkin. KUn lääkekuurin takia ei hän ole saanut tehdä mitään treenejä.  Me tosiaan tultiin joskus klo 22 jälkeen koirien kanssa kotiin ja tavanomaisesti päästin ne autosta otettuani vapaaksi, että köpötellään siitä sitten kotio muutama metri. Moona sitten hävis heti johonkin metikköön. Se tekee sen kyllä tosi usein, mutta tulee sitten kun me kävellään kotiin päin tai kun rupean huutelemaan, että mihin se meni. Muutaman kerran on mennyt jonnekkin pihalle syömään jotain tai löytänyt metsästä jotain ja sittenhän ei voi tulla kun on ateriat kesken :/  No, eilen se ei sitten tullut kun huhuilin. Lähdin sitä sitten oikein ettimään.. kiersin meijän lenkkipolkua ja pihalla ja toisten takapihojen takana yms. ja huhuilin ja lopulta kyllä jo kunnolla huusin ja ei koiraa näy missään!!!! Kyllä sitten rupes jo paniikki iskemään.. toisaalta moottoritielle ei meiltä onneksi pääse, on aidattu se reuna ja autoja ei siinä lähistön teillä liikkunut tuona aikana yhtäkään. Toisaalta arvasin, ettei se oo voinut lähteä kovin kaus, että vaikka ois jäniksen perään vaikka lähtenyt niin ei se kauaa sen perässä pysy, joten ehkäpä on jäänyt syömään jotain taas johonkin ja korvat on kadonnut. Mutta pieni paniikki kyllä tuli ja soitin jo etsintäpartiolle (lue: vanhemmille).. reilut 20 minsaa sitä etsisin siellä pimeässä ja huhuilin.. eikä mitään. Lopulta sitten törmäsi meijän taloyhtiön viimeisen asunnon takapihalla tätiin, joka söi jotain yhden puskan alta.. oli niin piemä ettei hajuakaan mitä. Huoh, sai huokasta helpotuksesta! Oli korvat siis hivenen lukossa... ja mamma on tainnut pitää nälässä, kun kaikki mitä löytää on syötävä. No, yöllä se sitten oksensi ja selvis, että jonkun ötökän jätöksiä oli neiti sitten painellut hyvällä ruokahalulla semmoisen isomman annoksen *yök*

Moona on ollut lääkekuurin aikana oma itsensä, iltaisin on vähän väsyneempi.. mutta muuten painelee lenkillä normaalisti, leikkii leluilla, syö, juo ja touhuaa kuten ennenkin. Verta on pisassa kuurin aikana näkynyt muutamaan otteeseen, mutta sitähän voi tietty siinä olla vaikka joka kerta, koska ei se siitä aina näy vaikka olisikin :(   No, maanantaina on tarkastus ja katsellaan miltä tilanne näyttää.