Aamulla lenkillä ei tullut sitten ketään vastaan.. kuten ei yleensäkään aamuisin. Käydään juuri semmoiseen aikaan työviikolla lenkillä, ettei ketään ole ulkoilemassa silloin. Loppumatkasta voi välillä tulla autoja tai jokunen töihin/kouluun menevä ihminen.. mutta nyt ei tullut ketään. Tämmöiset aamut on aina sellaisia, että tekisi mieli päästää koirat lenkkipolulle jolkottelemaan vapaaasti, mutta kun mun tuurilla sitten joku pyöräilijä/lenkkeilijä tai joku muu yllättää meidät takaapäin ja se ei sitten ole kivaa.. kun on kauhja räyhä päällä.. siinä häviää ne ihanuudet siitä lenkityksestä. Joskus varsinkin kesäisin, kyllä aina välillä päästän tyttelit vapaaksi, mutta sitten liikun itse kun ois silmät joka sivulla, jottei kukaan yllätä meitä ja varsinkaan noita koiria.. se vaan ei ole sitten niin mukavaa lenkkeilyä minulle, kun pitää olla silmät selässä koko ajan ja valmiina ottamaan koirat kiinni.. ja se kahden metsästäminen remmiin ei aina ole niin helppoa ;)

No, töiden jälkeen tehtiin uus yritys ja valittiin reitiksi asfalttitietä pitkin menevä lenkki.. ajattelin että viiden pintaan siellä varmasti olisi liikennettä ja *pah*.. mitä liikennettä No, lenkin saldo oli alkumatkasta kaukaa takaa meidän linjan poikki mennyt dalmis-haukku, jolle Nöpö kovasti yritti murista ja molemmat yrittivät hidastella ja kääntyillä katsomaan, että kuka tulee ja saako se meidät kiinni ja.. ja .. ja. No, se dalmis meni sitten toiselle tielle jo hyvin pian, joten päästiin taas jatkamaan normaalisti lenkkiä. Tuossa pätkässä kiinnitin eniten huomiota Nöpön käytökseen, jonka tiedänkin olevan enemmän epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan.. varsinkin vieraita koiria. Nöpö oli tuossa tilanteessa se ainoastaan muriseva osapuoli sekä selvästi oli myös enemmän mielenkiintoa koiraa kohtaan.. sitä piti koko ajan vahdata ja kääntyilä ja välillä yritettiin jopa pysähdellä. Mä vaan jatkoin eteenpäin ja toistelin käskyä ja kun neiti nätisti käveli ja tapitti mua sai taas namin. Moona selvisi tuosta episodista helpommin.

Loppu lenkin saldona oli kaksi ohi ajavan auton ohitusta.. jotka sujuivat Nätisti-käskyn ja namin kanssa hyvin. Autot ovat sitten taas Moonalle kiinnostuksen kohteita, joiden kimppuun täytyisi aina hyökätä. Nyt namin ja käskyn alla ollessa, ei tullut liikettä mihinkään suuntaan ;)

Kotona sitten otettiin vähän ajan päästä vähän tokoa. Varsinkin sivulletulot haluisin noille tytöille kuntoon. Nöpön kanssa niitä aloiteltiin oikeastaan vasta tottelevaisuuden jatkokurssi I:n tunneilla ja sen jälkeen aina välillä olen yrittänyt käskyä muistutella Nöpön mieliin ja harjoitella sitä pidemmälle. Ollaan siinä vaiheessa, että Nöpö tulee käden perässä hyvin oikealle paikalle ja istuukin jo lopuksi.. ilman ylimääräistä käskyä tai käden liikettä. Mutta mutta.. jos jätän käden vähänkin kauemmas, jää tytteli helposti myös musta kauemmas tai istuu vinoon.. vain tarkalla kädellä se voi tulla oikein. Pelkän käskyn kanssa tulee viereen ja istuukin, mutta suunta voi olla mihin vaan ja etäisyys musta myös.

Moonan kanssa varsinainen sivulletulo on opittu.. mutta ajansaatossa sen suoritus on mennyt takapakkia.. Moona ei oikein enää hahmota että missä se oikea paikka on. Rintamasuunta ja etäisyysmusta heittelevät todella paljon.. välillä kyllä tulee niitä nappisuorituksiakin. Seuraamisliikkeestä pysähtyessä muistaa kyllä hyvin perusasennon ja ei tarvitse uutta käskyä sen suorittamiseen, vaan istuu itse kun pysähdytään. Nyt täytyy noilla molemmilla jatkaa tuota perusasennon vahvistamista itsenäisemmäksi ja varsinkin oikea suuntaiseksi ja mahdollisimman lähelle mua.