Jaahas juhannus on sitten pääosian juhlittu.. joten vois kertoilla juhannuksen kuulumiset :)

Perjantaina pakkasin tytöt aamulla autoon ja lähdettiin mökille. Mutta ennen kuin mökille päästiin.. poikettiin Tuorlan maaseutuoppilaitoksen kautta juhannus-agikisoissa.. joihin olin ilmoittanut Moonan yhteen starttiin hyppyradalle. Se nolla kun meiltä edelleen ykkösistä puuttuu ja se voisi tuon tädin kanssa olla helpoiten ja mieluiten saavutettavissa.

No, aamu alkoi ennusteiden mukaisesti sateisena ja Tuorlalla lämmittelylenkkiä tehdessäni sateli vettä välillä tihuttamalla ja välillä kaatamalla :( Monta uutta asiaa oli siis Moonalla edessä.. niin nurmikentällä agilitaaminen kuin sateessa kisaaminen.. kumpaakaan ei olla koskaan harjoiteltu tai kokeiltu. Vähän etukäteen aamulla jopa mietin, että lähdenkö kisoihin ollenkaan, kun keli näytti välillä vähän sen näköiseltä.. että ajattelin ettei hommasta varmastikkaan tule mitään. Jos kerran homma ei aina kiinnosta muutenkaan, niin miten se siellä vesistateessa vois kiinnostaa?!?! Mielessäni kiitin onneani, etten ollut Nöpsykkää ilmoittanut mukaan kisoihin, koska a) se ei olis startannut varmaan koko radalle tai b) se olis jäänyt jonnekkin putkeen sadetta päivystämään :D

No, Moonan kanssa kuitenkin sitten mentiin, kun ajattelin että pakkohan se oli kokeilla kun homma oli jo maksettukkin ja aivan tuossa lähelläkin kisat ovat. Lisäksi paikalla ois varmasti paljon tuttuja ja pääsis agiporukkaa näin juhannuksenakin treffaamaan.

Ennen rataa otin muutaman hypyn lämppärinä.. mutta ei lämppärikentällä ollutkaan kuin aitoja, joten niiden kanssa muutama pyöritys sekä lähtötilanne. Moona karkas kerran lämppäristä jonkun miehen perään joka käveli vierestä ohi (ilman koiraa) ja ei ois millään tullut takaisin.. joten ton tempauksen jälkeen tuli auttamatta semmoinen olo, että se varmaan tulee kentältäkin pois, kun kentässä oli vain kehänauhat ja ihmisiä sekä koiria oli aika lähellä kenttää ympärillä.

Rata oli siis hyppyrata ála Markku Vuorinen. Näytti suhteellisen suoraviivaiselta.. mutta muutama kohta oli mihin mietin, että mitä teen. Alkuun oli hyppy ja toinen hyppy vähän siitä vasemmalle jonka jälkeen kaartoa oikealle jossa kaksi hyppyä josta putkeen, putken jälkeen hyppy, jonka jälkeen kaarrettiin oikealle ja siellä heti toinen hyppy, pituus, muuri ja siitä sitten pikku pätkän jälkeen putkeen, putkesta tultiin renkalle ja sen jälkeen 90-asteen käännös hypylle, jonka jälkeen seuraava hyppy reilusti oikealle, jonka jälkeen kepit jotka oli tuon hypyn jälkeen ala vasemmalla, josta maalisuoralla kolme hyppyä.

Eniten mietitytti sijoittuminen lähdössä.. koska aloituksen ois voinut ottaa kummlalta puolelta tahansa.. mutta vasemmalta tuli eteen pitkä mutka ulkokaarteessa jossa sais painella perkuleesti ja oikealta sitten taas ois tarttenut hyppyjen välissä joko valssaamalla tai edestä leikaten vaihtaa puolta hypyilllä. Valitsin usvatuksen, kun ajattelin että Moonalla pysyis vauhti siten paremmin hollilla, kun mä en ole hidastelemassa. Rekaan jälkeen oli toinen kohta, johon päätin tehdä valssin.. jonka täytyi olla tarpeeksi laaja, jotta en jää tielle sitä seuraavalle hypylle, jonka jälkeen piti vielä kaartaa oikealle. Mutta sitten taas sen hypyn jälkeen oli kepit ala-vasemmalla, joten tuo puolen vaihtaminen jo tuossa kohtaa tuntui luontevalta ja sitten vielä ennen keppejä, jolloin saisin Moonan myös samalla suoristettua hyvin. Näin ratasuunnitelma siis vahvistui ja rata tuntui täten ihan ok:lta.

No, lähdettiin luokassa viimeisenä, joten odottelua himpan ja vettä sateli. Ei kun sitten meidän vuoro ja Moona lähtöön. Sinne se jäi tosi hienosti ja seisoi kuin tatti kunnes annoin lähtöluvan. Sitten sitä mentiin!!!! ;D Monskula ampaisi kuin tykin suusta ja vauhtia oli todella mukavasti.. mä taisin olla kahden hypyn jälkeen jo siitä jäljessä, kun olin sen ulkokaarteen alkuun valinnut.. toisaalta olin tuohon vaihtoehtoon tyytyväinen, koska en olis ikinä ehtinyt tekemään mitään valsseja tai edestä leikkauksia tai jos oisin tehnyt niin olisin hidastanut Moonaa ihan samperisti. Joten nyt tosiaan Moonan vauhti säilyi räjähdysmäisesti ja mammakin sai juosta ja yrittää perätä käsin huudella käskyjä. Kyllä siinä oli vähän semmoinen olo, että kohta se vetää jostain esteestä ohi, kun sitä vuahtia oli niin paljon ja Moona ei ole tottunut oikein ottamaan multa käskyjä takaa vastaan eli se on yleensä semmoista yhteisjuoksua ja enempi vedätystäkin.. no, nyt ei tosiaankaan ollut! Rata sujui todella upeasti renkaalle asti, jossa sitten Moonan vauhdista johtuen jouduin tekemään valssin aikasemmin kuin mun piti.. muuten kun M ois ampassut aivan liian pitkälle ja enkä tiedä oisko se ollut mun hollillakaan enää... no tuon aikasen valssin takia mun oma linja oli valssin jälkeen suoraan päin seuraavaa estettä ja tässä vaiheessa jo pakko antaa hyppykäsky Monskulalle, koska se este oli kuiteskin jo siinä puolen metrin päsäsä, joten jos sitten kuvittelette yhtälön.. mamman täytyy kiertää Moonan hyppäämä este vasemmalta ja yrittää vielä ehtiä kuitenkin jatkamaan rataa niin kuin piti.. niin eihän se toimi! ;D Mamma oli auttamattomasti jäljessä hypyn kierrettyään ja oman linjan korjattuaan + että Moona tietty luki muakin, että mun linja vaihtui ja tuossa kohtaa se selkeästi oli sitten jo menossa seuraavasta oikealla olevasta esteestä vasemmalta ohi.. joten ei kun Moona-käsky kuuluville ja koira teki täydellisen uukkarin salamannopeasti.. siinä vaiheessa mamma lens persiilleen.. ei mitenkään kuvainnollisesti.. vaan ihan oikeasti!!! Siellä mä makasin maassa rähmälleen, liukas nurmikenttä teki siinä vauhdissa tepposet. No, rata oli vielä ainakin nolla, joten sisuuntuneena nousin sieltä aikast äkkiä ylös ja ei kun jatkettiin matkaa.. seuraava hyppy, valssi kepit ja loppu suora ja maaliin nollalla!

Maalissa olin sata varma, että mamman kaatumiseen oli mennyt niin paljon aikaa, että aika ei riitä.. mutta riittihän se. Moona paineli kyllä sellaista haipakkaa, suoritusaika oli 31.47 ja ihanneaika 42 eli -10.53 alle ihanneajan. Tuo aika kertoo jo aika paljon ja tuohon kun laskee, että mitä se aika ois ollut jos mä en ois kaatunut!!! Joten meille tuli sitten se viimoinen nousunolla ykkösestä, toinen sija ja siirto kakkosluokkaan! Ei vois juhannus paremmin alkaa!

Arvaa vaan kuka oli tyytyväinen, että lähti kisoihin. Taas kerran tuli todistettua, että Moona on aivan mahtava agikoira.. sillä vaan on välillä päiviä, että homma ei kiinnosta.. mutta kun se kiinnostaa niin se esittää semmoisia kykyjä, että oksat pois. Ongelmaksi kyllä tän perusteella tulee se, että koskaan en voi tietää enenn kuin radalla, että mikä päivä tänään on. Jälkeenpäin ajateltuna se valssi renkaan jälkeen oli Turbo-Moonan kanssa aivan väärä valinta, mutta tämä virhe ohjaajalle suotakoon, koska ei tullut mieleenkään ettei mamma kerkeä tai että Moona siellä sateessa ois esittänyt tuommoisia kykyjä ja innokkuutta. Mutta arvaa vaan oliko mammalla mahtava olo, kun kaikki kuitenkin (kaatumista lukuunottamatta) natsas ja homma toimi aivan täydellisesti!!! Tän takia tää harrastus on aivan unelma.. tälläisenä päivänä näkee, että Moona myös todella nauttii lajista ja on aivan haltioissaan kun pääsee radalle!

Jälkeenpäin jopa kuulin yhdeltä tutulta agiohjaajalta, että hän radanreunalta kovin katseli, että karkaako Moona kohta multa jo käsistä ja lähtee jonnekkin kunniakierrokselle!!! :D  No, kyllä oli mulla ittelläkin semmoinen olo, että kuka mun koiran on käynyt vaihtamassa!

Rata mahdollisesti tulossa myöhemmin sivuille, jos vaan saan sen kaverilta jotenkin 'pummattua' ;D

No, sitten itse muun juhannuksen juhlintaan. Loppu juhannus meni Rymättylässä mökkeillen. Mökkireissulla oli mukana myös tuttavapariskunta 10 kuukautisen Ella-dalmaatialaisen kanssa. Tytöt tulivat onneksi hyvin toimeen keskenään. Dalmaatialainen oli suht rauhallinen, vaikka vielä aika pentu oli.. eli osasi ottaa tosi rauhassa mun tyttöjen kanssa ja kävi höyryt päästelemässä sitten pöpelikköön. Kait se sitten jotenkin tajus, että noi ei oo samassa sarjasssa sen kanssa.. kuulemma vähän pelkää pieniä koiria. Nöpö vielä aina intoutui näyttelemään sille hampaita ja kiljumaan, jos se tuli liian lähelle.. joten ei tarvinnut kyllä yhtään vahtia että jotain ois tapahtunut, kun mun tytöt piti itse huolen ja Ella kiersi ne kaukaa, jos ne ei itse sitten halunnut tai antanut sen tulla lähelle. Moona oli parempaa pataa Ella-nuorikon kanssa ja ne kävivätkin pariin otteeseen keskenään jossain metsän vaellusmatkalla. Muuten juhannus meni tietysti grilltaen ja saunoen sekä koirien kanssa tuli tehtyä kunnon pitkät lenkit.