Sunnuntain treeneihin pääsi mukaan Nöpsykkä. Moona sitä vastoin sai nauttia mamman ja pappan hoivasta sekä käytiin autotallissa ottamassa vähän 'vanhaa keinuharjoitusestettä'. Varovasti se sitä meni, mutta kuitenkin meni.. viime tiistain jälkeen kun heräsi suuri epäilys että homma kosahti täysin ja keinun ois saanu aloittaa kokonaan alusta. Aluksi oli vähän semmoinen pälyilevä katse, että 'Oletko sä nyt ihan varma että mun pitäis tää mennä?!?!' Tietty eipä olla tuota harkkaestettä menty piiitkään piitkään aikaan ja se nyt ei tietty ole ollenkaan normikeinun veroinen, mutta kyllä se keinuu ja liikkuu ja toimii samoin kuin normikeinu.. ainoastaan se on suhteessa helpompi ja nopeampi suorittaa, kun se on vaan semmoiset 10 senttiä maasta irti keskikohdassa ;)

Illan treeneissä Nöpön kanssa väännettiin rataa, jossa oli useita kompaesteitä. Treenattavana oli ihan peruskäännöstä.. joissa tavoitteina oli, että koira kuunteli ohjaajaa eikä ryysännyt muille näkösällä ja välillä aika lähelläkin olleille esteille. Sekä sitten vimpalla kerralla sylikäännös.

Tuo rynnimisen estäminen oli Nöpön kanssa suht helppo estää.. mutta kun sitten kiinnittää huomiota toiseen asiaan niin sitten jää joku taas huomioimatta.. joten puomin alastulopäähän en kiinnittänyt mitään huomiota ja sinnehän se neiti ois halunnut mennä, vaikka suunta oli aivan toinen. Joten ko. kohta ei ekalla kerralla sitten toiminut, itse vain keskityin edessä olevan hypyn kiertämiseen ;) Taas mitä opimme.. katso niitä muitakin esteitä kuin vain niitä mitkä on siinä ihan vieressä, joku este voi sieltä kaukaakin houkutella. Sitten oli sylkkärin vuoro, jota kuivaharkattiin taas ja se ei sitten toiminut ollenkaan.. Nöpö kääntyi aina mihin sattui ja ongelma oli kyllä suurimmaksi osaksi  mun, koska oma ohjaus oli niin hakoteillä. No, radalla sitten yllätyin täysin, kun se teki täydellisen käänöksen.. vaikka oma ohjaus oli vähän räpellystä ja näytti jo siltä että menee pitkäksi. Mutta Nöpö tais sitten vaan lukea mun ajatukset ja suoriutua ko. kohdasta mamman mieliksi mallikkaasti ;D Vähän oli vauhtia ja puhtia pois pikku-Neidiltä.. johtuen mahdollisesti juoksun jälkimainingeista.

Eilen oli vuorossa ATTn epikset, johin Moona-täti pääsi mukaan vähän harjoittelemaan. Tarkoituksena oli ottaa eritoten keinutreeniä, jos semmoinen sattuisi hollilla olemaan.. sitä kovasti viime tiistain jälkeen tuli toivottua. No, semmoinen sittne oli kuin olikin niin verkassa kuin radalla.. ja vielä eri versiot.

Verkassa otin keinua yksittäisenä ja se toimi ihan ok eli ehkäpä nyt huokaan sitten todella helpotuksesta, ettei tiistaina tullut mitään keinuongelmaa ainakaan muita vieraita keinuja kohtaan. Nähtäväksi jää mitä Moona sitten sanoo seuraavaksi meidän virallisesta treenikeinusta.. sitä kun ei olla sen tiistain episodin jälkeen menty nyt ollenkaan, että kohdistaako se nyt sen epävarmuuden vain siihen 'omaan' keinuun. Verkassa otettiin myös kepit pari kertaa ja meni ok.

Rata oli mielenkiintoinen. Tai sanotaan, että muuten ihan ok.. mutta alku oli tosi haastava.. kaikki pitkään kisanneetkin pohtivat pitkään mitä siihen tekevät ja mikä ois järkevin vaihtoehto. Homman nimi siis oli se, että alkusuorana oli varsinainen hyppy-suora. Eka este oli suora hyppy ja sen jälkeen seuravat oli enempi aivan toiseen suuntaan ja osa vähän lomittain 90 asteen kulmassa ja hyppyjä oli yhteensä tolla suoralla 7! Välit esteissä olivat suht pitktä mini-koiralle eli mitään täyskäännöksiä/jyrkkiä käännöksiä ei niillä tarvinnut tehdä.. mutta suora oli tosiaan todella pitkä ja haastava.

Vaihtoehtoja oli tietty useita.. mutta ratkaisevin hommassa oli se, että ottiko lähtötilantteessa ulko vai sisäpuolen. Ulkopuolelta homma meni pitkälti niin, että tuli tehtyä kaksi normaalia heittoa esteelle, yksi kierrätys ja kaksi välistävetoa. Sisäpuolelta homma meni heitolla/vastaanotolla takaa, yhdellä normaali heitolla esteelle, kierrätyksellä ja kahdella takaakierrolla. No, itse päädyin tuohon ottamaan tuon sisäpuolen, koska tiedän että takaakierrot on meille paljon vahvemmat kuin välistävedot. Taisin minikoirissa olla ainoa joka homman teki tolta puolelta ja rataantutustuessa tuli vähän semmoinen olo, että toimiikohan tää nyt ollenkaan. Mutta pakkohan se oli kokeilla ja mitään menetettävää ei ollut. Lisäksi se ois ollut aivan sama kumman puolen olisin ottanut, niin kovin varma en olis varmaan kummastakaan ohjausvaihtoehdosta ollut. Mutta tuon sisäpuolen kanssa olin sentään varmas siitä, että kaikki kuviot pitäisi meillä toimia hyvin ja homma pitäisi olla suoritettavissa.

Toinen kohta joka oli haastava oli keppien jälkeinen keinu, joka oli keppien päähän tultaessa muutaman metrin takaisin päin ja nokka kohti suht samaa suuntaa kuin kepit eli meille jäi siihen ainoaksi vaihtoehdoksi keppejen huolellinen suorittaminen loppuun sekä siitä kuljetus keinulle. Vähän tuota epäröin, koska keinu ei ole mikään vahvin este ja se että kuljetan Moonan sinne ja tehdään vielä siiä just vähän ennen täyskäännös.. niin vie meidän vauhditkin täysin pois. Hivenen tuli semmoinen olo, että nyt sillä on täys mahdollisuus pysähtyä siihen jos haluaa.. kun vauhditkin vedetään kokonaan pois.

No, ei kun sitten vaan radalle. Mun sisäpuolen alkuveto osoittautui onnistuneeksi ja me selvitettiin tää haastavapätkä!!! Vähän mä olin tyytyväinen! No, sanotaan että ois se parempikin voinut olla.. yhdessä kohtaa meinasin täysin unohtaa että seuraava oli takaa kierto ja olin jo melkein Moonaa suoraan heittämässä vaan sille esteelle kun tajusin, että ei hitto toi estehän piti kiertää takaa.. No, oltiin sitten jo niin lähellä ko. estettä että en muuta kerennyt tehdä kuin huiskasta yhdellä kädellä esteen taaksepäin ja Moona-rakas-hanipallero luki mun ohjauksen täydellisesti. Tai miten niin luki.. siis eihän toi edes ollut mikään ohjaus, mutta se siis kuitnekin teki hommia käskettyä ja vielä oikein!!! :) Eli taitaa tuo täti lukea mun ohjausta kyllä aivan sika hyvin ja jos yksin osa-alue ei ole mukana niin homma ei toimi, mutta pahoissakin paikoissa on vielä mahdollisuus pelastaa, kunhan vaan toimii eikä mieti. Meillehän takaa kierron merkki on kaksi kättä, mutta kummasti se tuossa luki mun yksikätistä huitaisuani. Tais Moonalla olla into päällä, ei muuta voi tuosta pikku-tädistä sanoa ;)

Vielä kun keppien jälkeinen keinujuttukin hoidettiin kunnialla kotiin ja täti meni keinun normaalitapaansa, hitaasti mutta edeten.. olin tosi tyytyväinen meidän puhtaaseen rataan! Rata siis tosiaan oli vielä kokonaan puhdas, mutta koska palkkasin puomin, kepit ja keinun tuli radalta hylky ja yliaikaakin tuli.. pitkälti varmasti palkkauksien ja keinun takia. Vielä enempi uskallusta tarvittaisiin.. Miian sanojen mukaan tuli taas vähän lusmuiltua radalla ja täytyy enempi nyt panostaa siihen vauhtiin. Se vaan on semmoinen, jota mun täytyy aina miettiä jo ennen radalla menoa tai muuten mä unohdan sen. Moona on kuitenkin tosi varma ja etenee yleensä sitä vauhtia kuin minä.. joten mun vauhdin täytyy olla kohdillaan, jotta saadaan tuloksia aikaseksi ;) Lisäksi tollakin radalla toi alkupätkä vei vauhtia jo ihan sen takia, että otin sen tosi tarkasti koska halusin homman onnistuvan. Mutta enempi täytyis tosiaan riskirajoja kokeilla.. vain niin voi niitä tuloksiakin tulla.