Meijän jussi ei ainakaan tällä kertaa mennyt, mutta tässä taas näkee.. että koirien kanssa tämä juhlapyhien kulun ennustettavuus on aika heikko ja aina voi sattua mitä vaan

Olimme Juhannuksen mökkeilemässä ja nyt olemme kotiutuneet. Aluksi torstai-illalla Monskula ja Nöpsykkä olivat erittäin kiinnostuneita ämpärissä olevasta ahvenesta jonka isoveljeni oli saanut. Jopa niin kiinnostuneita, että kun Monskula siinä aikansa oli koittanut veuhtoen käskyttää affenta ämpäristä ulos , niin tätipä sitten peruuttaessaan lipesi laiturilta mereen ja teki todellisen sukelluksen. Onneksi Moona on ennenkin ollut vapaaehtoisesti uimassa, joten se selvisi säikähdyksellä tai ei ehkä edes silläkään. Koska rantaan uituaan se paineli suorinta tietä takaisin laiturille katsomaan, ettei se ahven vaan ollut 'karannut' sieltä ämpäristä

No, siinä sitten myöhemmin illan/yön tunteina Moona päätti käväistä naapurin tontilla. Itse olin sisällä käymässä ja jätin Moonan vahtimisen lopulle seurueelle joka oli grillaamassa. Moonaa ei tainnut grilliherkut sitten niin kiinnostaa  tai taisi arvata, ettei sieltä hänelle mitään herunut.. joten kävi hakemassa omat herkut naapuripihalta. No, en kyllä siis tiennyt että se jotain sopimatonta/ylimääräistä oli syönyt, kunnes yöllä sitten sain todeta että tädillä oli himppasen paha olo ja koko yö meni oksennellessa  No, seuraavana päivänä sitten maitoa hakemaan ja maitoa nassuun, joka sitten jo pysyikin hyvin.. mutta vielä oli vähän heikko vointi.

No, perjantai-päivän aikana saapui mökille loput juhannusvieraista mukana dalmaatialainen, joka on noille kavereille tuttu viime kesältä. Mutta mutta.. Nöpön mielestä se ei ollut ollenkaan kiva kaveri tai no, Nöpön tapana on aina murista jos joku isompi koira tulee vähänkin lähelle vaikkei mitään tapahtuisikaan. No, jossain vaiheessa taisi tuo dalmaatialainen sitten saada Nöpöstä tarpeekseen tai tarkemmin emme tiedä mitä tilanteessa kävi.. mutta Nöpö päästi hirveän kirkunan ilmoille (joita se kyllä voi päästää ihan kun vaan joku hänen mielestään tulee liian lähelle) ja kohta parivaljakko juoksi Nöpö kärjessä ja dalmis perässä mun luo ja Nöpö jalkojen taakse piiloon. Tässä vaiheessa otin sitten omat kaverini ja lähdin sisälle tarkastamaan tilannetta.. Nöpö kun oli selvästi paniikissa. No, niinhän siinä sitten oli käynyt, että dalmis oli näykännyt kankkuun ja siinä oli hampaan mentävä reikä .. kulmahampaasta varmaankin, mutta onneksi näytti olevan vain iho mennyt rikki.. eikä ollut mennyt lihaan/lihakseen yms. ja Nöpö käveli 'normaaliin' tapaansa. Joten ei kun desinfiointiin haava ja samoin sen jälkeenkin useaan otteeseen.. nyt se näyttää jo onneksi hyvältä. Tämän jälkeen ei kyllä nuo kaverit päässeet yhdessä yhtään mihinkään. Moonaakaan en enää uskaltanut päästää, vaikkei heillä dalmiksen kanssa mitään kränää ollutkaan, mutta ei sitä sitten koskaan tiedä ja Moona ei muutenkaan vielä tuolloin ollut ihan oma itsensä.

Itse totesin, että homma varmaan johtui siitä.. että viime vuonna dalmis oli vasta 10 kuukautta ja nyt oli sitten jo likemmäs pari vuotias narttu, joka varmasti haki paikkaansa laumassa.. eikä homma ollut ollenkaan selvä. Muuten kaveri oli kyllä tosi rauhallinen ja asiallinen.. eli jollain tavoin taisi provosoitua Nöpön kirkumisesta.

No, loppu juhannus meni sitten ihan ok. Moonakin sai myöhemmin ruokaa ja kaikki on pysynyt sisällä ja hymy tädin kasvoille ja normaali Moona on taas palanut kuvioihin :smile: